Olen nukkunut hyvin. On saavuttu Pohjanmaalle. Alavudella on aamulla ollut 21 ast. pakkanen. On paksulta lunta. Paavo oli reippaana potkukelkkoineen asemalla vastassa. Ja Rellu. Mikä huuto ja ilo Rellulla. Oli hauskaa tulla kotiin.
Voi Jumalani, kun pian saisi järjestetyksi asiat niin että voisin vakaantuneesti asettua olemaan täällä ja ryhtyä kirjallisiin töihin jotka ovat suunnitelmissani.
[vastapäisellä sivulla mm. huomautuksia: ”Sos.dem. rauhanpyrkimys on jalo, mutta se on nyt sotkeutunut kihloihin maailmanvallan kanssa. Valta houkuttelee – kuten aikoinaan kirkkoa joka lankesi rukoilemaan aseitten puolesta. – Sos.dem. meiltä on langennut matelemaan kansanvallan edessä, kun kansanvallan lipun ovat nostaneet yhteiskunnan siveellisesti langenneet Sos.dem. on siis langennut.” sekä ”Aseella varustautumasta on vain se oikeutettu vastustamaan, joka ei itse asetta käytä.
Suomen sotilaskysymyksen historia ennen aina vieraan komennossa, nyt omassa. Vrt. hyvä renki, huono omana isäntänä.”]
Kuinkahan se on tämän kansanvallan siveellisen tulevaisuuden kanssa? Jaksaako se nousta herraksi hulikaani elämän yli? Eikö maassa nyt tapahtuneen kumousliikkeen yhteydessä ole noussut johtavaksi juuri kansanvallan pahin vihollinen? Venäjän mustasotnialaiset odottavat huonompain ainesten valtaan noususta itselleen kypsää hedelmää, Eikö täällä sisäinen anarkia uhkaa samaa?
Sosialidemokratia on osoittautunut heikoksi tätä vaarallisinta kansanvallan vihollista vastaan. Se on halunnut käyttää sitä ilmeisesti vain osittain, eräisiin määrättyihin asteisiin. Mutta se ei ole muistanut, että ohjakset onkin näillä joukoilla. Niillä, jotka ovat vielä suurempia kansanvallan vihollisia, kuin yksinvallan, byrokratian.
Syvienrivien nousu, kansan nousu harvain valtaa vastaan on ihmiskunnan historian suurin ilmiö Kristuksen jälkeen. Tämän nousun on aikaan saanut ja saa taloudellinen ahdistus. Se pakottaa poljetut joukot koterostaan. Se on pakottanut eurooppalaisen sodan, Venäjän vallankumouksen ja Suomen uuden valtion syntymisen.
Olen seurannut historiaa jonkullaisella mielenkiinnolla sen jälkeen kuin Suomen kohtalo v. 1899 joutui uuteen vaiheeseen ja minä näen silloisissa tapauksissa alun siihen kumousliikkeeseen, jolla Venäjän suurvalta alkoi itsehävityksensä, sekä, jolloin Suomen kansan astuminen kansakuntien joukkoon alkoi toteutua. (Historiikkia)
Minä olen elänyt kansanvallan ihanteiden, luullakseni, kaikki asteet. Vihaan luokkavaltaa kaikissa muodoissaan, harjoitti sitä enemmistö tahi vähemmistö. Pidän, että kansanvallan tekee oikeutetuksi vain se, että se tekee oikeutta. Jokainen harha-askel tässä suhteessa kaivaa hautaa kansanvallalle.
Sosialidemokratian tieteellinen pohja ei liikuta kansaa. Se liikuttaa vain harvoja. Kansanvalta ei liiku niiden mukaan. Siksi täytyy sos.demokr. turvautua ankaroihin pakkokeinoihin tarkoitustensa saavuttamiseksi. Se ei ole kansanvaltaa.
– – – –
Ajatelkaamme nyt vallankumouksen kuohuista selvenevää Suomen valtiota, jolla ei ole voimakeinoja kansanvapauden järjestyksen ylläpitämiseksi!
– – –
Samalla kuin täällä on nuori valtiomme vaarassa, samalla on sen kansanvalta vaarassa. Kansanvallalle ei ole edullista luoda sellaisia oloja, jotka tekevät ennen vallassa olleista kansanaineksista myöskin yhteiskunnan vihollisia. Kun yhteiskunnan äärimmäiset ainekset ojentavat toisilleen kättä keskustan yli, se merkitsee aina taantumista.
Suomen nykyisen järjestysvallan luomisen yhteydessä on naurettavan lapsellista puhua militarismista. Se on samaa kuin puhua myrskystä vesilasissa. Mutta sen yhteydessä on aivan välttämätöntä puhua kansanvapauden turvaamisesta, eduskunnan lainsäädäntövapauden, kuntain kansanvaltaisen itsehallintovapauden ja Suomen kansanvaltaa edustavien puolueiden, myöskin sos.demokratisen toimintavapauden puoltamisesta.
Mitä on punakaarti tehnyt? Se on vähentänyt järkevän kansan luottamusta sos.dem. ja kansanvaltaan. Se on lisännyt luottamusta porvarilliseen yhteiskuntajärjestykseen? Miksi? Siksi, että se on toiminut rikollisesti, antanut rikollisille toimintavapautta ja kieltänyt yhteiskunnallisen järjestyksen pitämisen.
Sos.demokratia ei ole rohjennut sanoa itseään irti näistä joukoista. Siinä on sen lankeemus. Tämän lankeemuksen on aiheuttanut se luulottelu, että tämä oli ja on välttämätön vallankumousilmiö. Mutta tämä usko on varmasti yhtä suuri erehdys kuin se, että entinen keisarivalta luuli itselleen välttämättömäksi turvautua santarmistoon ja ohranaan; niistä tuli sen varsinaisen kukistumisen perussyy.
Minä katson että Suomen nuori tasavalta tarvitsee oman kansainvälisen olemassaolonsa ja sisäisen, kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksensä kehityksen tueksi järjestysmiehistön, joka on hallituksen käytettävänä ja näiden tarkoitusperien tukena.