Punakaartilaisten sotajulistuksia katupylväissä. Odotetaan yhteen törmäyksiä. Delegatsioni. Tokoi tehnyt ehdotuksen neuvottelujen pohjaksi. 1. Aseet riisuttava ja pantava säilyyn, josta niitä ei kumpikaan kaarti saa.
2. Venäläisten poistamiseen voidaan ryhtyä
3. Muodostettava senaatti, jossa olisi 7 sosialistia ja 6 porvaria.
4. Pantava toimeen ne uudistukset, joista sovitaan.
5. Poliisi järjestettävä lakivaliokunnan mietinnön mukaan.
Laajassa keskustelussa tuotiin meidän puoleltamme esiin se, että nyt on myöhäistä neuvotella. Olimme viime syksynä puoltaneet sovitteluja, mutta silloin porvaristo ne hylkäsi. Ingman y. m. olisivat olleet valmiit suostumaan ehtoihin.
Tuntui, että enemmistö kallistui sille kannalle, että neuvotteluille ei ole nyt pohjaa.
H:ki tuntui olevan täysin varustamaton.
Porvarillisuus on osottautunut täysin kykenemättömäksi puollustamaan itseänsä ja olemustansa ja yhteiskuntajärjestöänsä.
Illan tullen ilmestyi katupylväisiin julistuksia joissa oli sangen uhmaava vallankumouksellinen sävy.
Kaduilla liikkuu suuret joukot asestettuja punakaartilaisia.
Tätä kirjoitettaessa puoliyössä kuuluu ulkoa torvisoittokunnan soitto.
Koko Helsinki on piiritetty. Rautatieasema, Puhelinasema, Sähkölaitos, porvarilehtien kirjapainot j.nep. on miehitetty.
Illalla levisi uutistoimistoon tieto, että Ruotsi olisi julistanut sodan Venäjää vastaan ja marssinut jo Tornionjoen yli.
Pietarin junassa tullut muuan naismatkustaja oli kertonut että Säiniön asemalla oli ammuttu sotilasjunaa, jossa 10 sotamiestä olisi kuollut. Niin ikään että Pietarissa olisi tänään alkanut taasen vallankumoukselliset katumelskeet.
Joukahainen koputtaa ovelleni klo 11.45 yöllä kun tätä kirjoitan. Hän kertoo että Säätytaloa juuri nyt oli miehitetty ja että miehiä oli vahvasti.
En tiedä mistä se johtuu, mutta minä en tätä koko hommaa voi ottaa vielä ollenkaan vakavasti. Siinä on jotain lapsellisen lyhytnäköistä, poikamaista. Se voi olla, että he saavat aikaan suurta onnettomuutta maalle, vieläpä niin suurta, että itsenäisyytemme joutuu vaaraan, maa jää vaille ulkomaiden tukea, vaille nyt tulossa olevaa leipäviljaa ja siten joutuvat viattomat ihmiset, enimmäkseen köyhät enimmin kärsimään ja syyttömät vuodatt. vertaan.
Huomenna arvatenkin julistetaan hallitus viralta ja eduskunta hajalle.
Mitä sitte seuraa?
Odotanpa suurella mielenkiinnolla: mitä seuraa. Kutka astuvat silloin direktorioon? Kuka, kutka sen valtuuttavat? Miten he alkavat valtaansa toteuttaa? y.m.
Olin luullut suomalaisen sosialidemokratian järkevämmäksi. Nyt näen sen punovan anarkistista hirttonuoraa omaan kaulaansa. Sen sijaan kun se parlamenttarista tietä olisi nyt rehellisyyden polkuja kulkien voinut täällä toteuttaa pitkälle menevän yhteiskunnallisen vallankumouksen se eksyy ja kompastuu tilapäiseen väkivallantekoon kumotakseen hallituksen ja syrjäyttääkseen eduskunnan! Kumpanenkin: pikkuasioita. Sen lisäksi he mahdollisesti leikkiessään vallankumousta, voivat vielä murhata muutamia yksityisiä! Mitä useamman, sitä suurempi on sosialidemokratian lankeemus.
Mutta minä olen vakuutettu että kasvattavat johtajat ovat raukkamaisesti alistuneet punakaartilaisten mielivallan alle. Nyt tanssivat he niiden pillin mukaan; ensin valheella heidät yllytettyään.
Tässä tapahtuu materialismin kukistus. Porvari ja sosialidemokratia lankeevat perustaltaan. On nouseva uusi kansallisesti terve ja elinvoimainen talous-, yhteiskunta- ja siveysoppi: takaisin maalle! Talonpojan aika lähestyy. Historia valmistaa hänelle tietä uusiin tehtäviin.
Voi olla, että minunkin henkeni ’’tarvitaan’’ nykyisen vallankumouksen uhriksi. Mutta minä en pelkää. Jos se vaaditaan, valitan perheeni vuoksi sillä paljon rakasta elämää, johon olin vielä varustautunut, jää minulta elämättä. Mutta se tunne minulla nyt on, että paljoa ei sosialidemokratia minunkaan kuolemastani hyödy. Jos sos.demokr. yhteiskunta todella olisi nyt tuleva luulisin kelpaavani monien porvari-ystäväini kanssa sen jäseneksi paljon varmemmin kuin nuo jotka nyt kaduilla pistimien kanssa pölläilevät herrojen Sirolan, Mannerin, Tokoin ja Kellosalmen johdettavina. Mutta mitäs siitä!
Tunnen itseni valmiiksi. Ei ole yhtäkään vilpillisyyden rikosta omallatunnollani puolue-elämästä. Olen rehellisesti pyrkinyt täyttämään sen, mitä olen pitänyt oikeana. Sanon sen: rakentakaa te, maalaisliittolaiset aina siveyden ja totuuden lujalle ja leveälle pohjalle. Se ei petä. Vaikkapa sitten koettelemukset saapuvatkin, vaikkapa kuolemakin uhkaa, voi aina seistä pystypäisenä: miehen kuollessa jää hänen aatteensa ja kunniansa elämään.
Rakkaille omaisilleni: rakkaat kiitokset elämästä, jonka elin kanssanne: Sinä, rakas Kerttu, joka olet siellä toisessa huoneessa, sait – jos niin sattuu, – isän viimeisen suudelman! Vie se myöskin rakkaalle äidille, Paavolle, Allille ja Mommalle. Jos en, näet, teitä huomisen jälkeen näe, jos se tapahtuu, tietäkää, että olen jättänyt elämäni kunniallisesti. Teille jää sitä palanen vielä jälelle. Säilyttäkää kunnianne. Jumala vaatii ennen kaikkea sitä. Eläkää puhtaasti, hyvin. Älkää koskaan kumartako valtaa, mutta hallitkaa itseänne. Siten saavutatte elämän tarkoituksen.
Lisäys: Tänä aamuna olin viimeisessä puhelinkeskustelussa ennen sodan pysäytystä Vaasaan. Haapala ilmoitti, että siellä on alkanut liike. Että on miehiä ja aseita. Enempää ei voinut puhua. Katkesi. Lupasi kirjoittaa. – Kirje tuli puolentoista viikon jälkeen.