Kylvin eilen illalla taas Paavon. Hän nukkui hyvin ½ 6:teen aamulla mutta alkoi taas silloin valittaa. Pissi tuli. Nukkui kuitenkin uudes-taan. Päivällä oli hän taas iloisempi. Olen kieltänyt siitä asiasta puhumasta, että hänen ”haavansa” umpeutuisi. Aina kun sitä koskettaa, laskeutuu pilvi elämänauringon eteen. Olen päättänyt että hän saa mennä jo yöjunassa, että saisi jo tulla toverien pariin, sekä, ettei tarvitsisi olla aamutunteja pois koulusta. Hän vastustaa jonkun verran, mutta ei aivan vahvasti.
Ajattelen ensi viikolla käydä taas joka yö kotona ja siten pakoittaa hänet olemaan enempi ilman minua.
Toivon että hänen haikeamielisyytensä tällä viikolla loppuu.
Klo 5. Tänään on ilmeisesti tapahtunut Paavossa muutos. Ei ole puhuttu asiasta. Sain hänet käymään Uunon luona sopimassa että he menevät yhdessä yöllä klo ½ 12 junassa Vaasaan. Itse hän soitti Sariolle. Hän on puuhannut läksyjensä kera. Kirjoitti loppuun ja kuvitti kertomuksensa. Soitti hieman mutta vastahakoisesti. Laulaa, viheltää. ”Poika” on ottanut vallan. Jumalan kiitos!
Tunnen elävästi kuinka minun sielussani aina pimenee ja valkenee samassa suhteessa kuin hänenkin. Aivan kuin niiden välillä olisi yhteinen johtolanka, joka aina pimentää ja valaisee samalla vääntämällä kumpaakin.
Kävimme Hollossa. Vakava hän taas on. Kotona pyrki syliini. Sanon: me emme saa sitä asiaa koskettaa. Minun poikani pitää kyetä ja jaksaa murtaa tämä lapsellisuus. Ei saa itkeä. Eikä hän itke. Järjestää kirjojaan pakettiin. Kuultelen aina lukiessani, hänen äänen-ilmettään toisista huoneista. Äsken väittelivät Kertun kanssa. Äänessä ei ollut erikoista alakuloisuutta. Kerttu meni Maijun kanssa asemalle. Paavo hakee rehua pihalta ja taas puhuu leikkien. Nyt hän viheltää! – Tulin kirjoittamaan tätä. Hän huutaa ruokahuoneen ovesta:
– Isä! Mitä varten te olette sinne mennyt? Ääni on reipas.
– Tulen takaisin! huudan.
Oi rakas Jumalani, pelasta lapseni ikävästä ja vierastamisen tuottamasta kaameudesta, mutta säilytä hänen ja minun välinen sielunelämä yhteisenä.!
Luimme yöjunaan asti kaikin yhdessä. Äiti luki, Paavo piirusti. Koko ajan pysyi Paavo reippaana.
Viime yönä oli tämän syksyn ensi pakkanen. Joen vesi oli ollut jäässä.