Nikolai Pärmi härmäläinen jääkärivänrikki kävi luonani tovereittensa lähettinä. Hän esitti vakavan valituksen siitä sorrosta, mitä suomalaiset jääkärit ovat saaneet kärsiä kaiken aikaa ruotsalaiselta päällystöltä jo Saksassa, sekä nyt sodan aikana Suomessa, jolloin Venäjällä palvelleet ruotsalaiset upseerit ovat järjestelmällisesti syrjäyttäneet jääkäreitä nimityksissä, arvon korotuksissa y.m. Pyysi laskea minun tehtäväkseni valvoa heidän etujaan. Lupasi päiväkirjansa käytettäväkseni. Sanoi että jääkäreillä on luja luottamus minun politiikkaani ja maalaisliittoon.
Ilmaisin ihailuni jääkärien työstä. Sanoin olevani syvästi vakuutettu, että ilman jääkäriliikettä suomalaiset olisivat varmaan saaneet poikansa ja miehensä luovuttaa Venäjän rintamalle, ilman jääkäriliikettä Suomi olisi nyt punaryssäin valtakunta, eikä itsenäinen Suomi. Tämä tunnustus on annettava jääkäreille myöskin nuoren valtiomme puolesta. Minä lupasin tehdä minkä minä voin että niin tulisi tapahtumaan. Hän pyysi kirjeellistä tervehdystä tovereilleen. Panin siihen pääasiassa edellä olevat ajatukset. Mies teki rehdin, hyvin hyvän vaikutuksen. Kysyin jääkärien mielipidettä hallitusmuoto-asiassa. Hän sanoi: jääkäri ei politikoi. Me emme sekaannu siihen. Ilmoitti heidän mielellään suostuvan tasavaltaan. – He kannattavat maalaisliiton valtiollisia periaatteita. Ja jos tarvitaan, he ovat valmiit. Sillä ruotsalaisuudenvaltaa, esiintyi se missä muodossa tahansa, he eivät kannata.
Kirkossa kävimme. – Iltapäivällä Hollossa.