Torstaina matkustin Helsinkiin. Perjantaina ja Lauantaina oli S.N. Liiton neuvottelu-kokous. Kokouksessa vallitsi liikkeestämme toivorikas henki. Sen tuntee, miten tämän liikkeen tehtävistä vähitellen käsitykset vakaantuvat ja syventyvät. Hauskin ilmiö kokouksessa oli se, että saimme Kerästäkin tyydytetyksi. Luulen että hän meni hyvällä mielellä kotiinsa.
Sihteerikysymys oli esillä. Kaikki toivoivat toimen nykyisellään säilyttämistä ja tunnustivat että toimi oli nyt hoidettu kunnolla. Halusivat nostaa palkkaa, voidakseen minua toimessa pysyttää. Selitin, että kyllä se palkka toistaseksi riittää. Silleen jäätiin.
Olin perjantaina katsomassa ”Pohjalaisia”. Lauantai-iltana puhuin Helsingin nuorisoseuran kokouksessa.
Tapasin toht. S:ä, Holstia ja toim. Erkkoa.
Olin yöllä klo 11 H:gin Sanomain toimistossa kun tuli tieto K. K. Pykälää kohdanneesta hirmutyöstä. [Kalle Kustaa Pykälä (s. 1864) oli itseoppinut asianajaja ja liikemies Muolaassa. Hän kuului maalaisliiton eduskuntaryhmään 1907–14 ja oli populismiin taipuvien karjalaisten kansanedustajien kärkihahmo, usein vastakkain Alkion kanssa. Hänet ampui kotisaunaansa kuoliaaksi itsensä petetyksi tuntenut paikkakuntalainen.]
Sunnuntaina matkustin kotiin.
Paljon kaikellaista ”kannunvalantaa” kuulin. Yleensä hyvinkin lapsellista ja mielikuvituksellista.