’’Keisari-rikos.’’ Kansa nukkui ja näki näkyjä. Vartijat olivat tulleet unelijaiksi ja omia etujaan etsiviksi. Ne olivat virkamiehiä ja porvareita. Ruotsalaiset ja suomalaiset sellaiset kilpailevat vallasta. Patriarkalisesti. Käsitys: kun heillä oli hyvin, niin kansallakin oli hyvin. Kansan sivistyksen puutetta, maan ja elintarpeiden ja ennen kaikkea elämänuskon puutetta eivät paimenet tunteneet. Kansan köyhtyminen oli vienyt uskon Jumalaan ja pappeihinkin. Kansan oma-etu-vaistot heräävät. Ensin keisaririkoksen johdosta: maanhimona ja tarpeena, suurtilallisille kostoajatuksena. Näitä asioita pohtiva laukkuryssä on tärkeä valtiollinen tekijä, suuri köyhälistön vapauden tulkki!
Se jatkuu. Sosialismi muuttuu omaksi eduksi. Siitä köyhä etsii omaa etuaan, aivan samoin kuin porvari kapitalismista. Siten yleisetu ja omaetu yhtyvät. Teossa ja käsitteissä. Tämä jatkuu sitten agitatoorisen kasvatuksen kautta.
Työn kammo tulee sosialismin sivutuotteena. Suomalaisessa kansallisluonteessa on sille erittäin myönteiset edellytykset. Siitä on lakkotaisteluille valmistuva edellytykset. Ja luokkataistelulle.
Virkamiehistössä on laiskuus jo avuna. Se on muuttunut kansallispaheeksi. Samoin tilallisilla. Nyt se tulee työväelle.
Tämä on kansallinen kiirastuli johon Suomi v:v. 1899–1918 joutui. Koetukselle.
’Keisari-rikos”. Suomella ei ollut silloinkaan johtajia. Yrjö-Koskinen vei ahtaan näköpiirinsä avulla suomalaisuuden asian onnettomuuteen. Hän tavotti iskua ruotsikoille, ei ryssille. Hän mittasi kansallisen tulevaisuutemme liian matalalle ja tunsi keisarin anteeksiantamattoman kehnosti.
Ja koko Helsinki, senaattorit etunenässä, suhtautui asemaan pelkurimaisesti.
’’Uusi sivistys”. Sen on poistettava säätyero ja luokkaero kansan ja herrasväen väliltä.
Materialismi on uuden sivistyksen kautta lankeeva mahtiasemastaan.
Vanha sivistys on pitänyt työtä kirouksena. Samoin sosialidemokr. ja kristinusko. Uusi on pitävä sitä siunauksena.
Työ on uusien kulttuuriarvojen luoja. Sos.dem. kammosi sitä. Se ei nostanut työtä arvoonsa, vaan teki työväestä laiskoja porvareita.
Uusi yhteiskunta. Uudet kansakunnat. Niiden tekijät. Uusi ihmisyys. Uusi kristillisyys. Uudet keinot huvitarpeen, runouden, taiteen muodot.
Kaikki nämä tekevät nyt ituaan. Vanha sivistys on ollut luokkasivistystä, palvellut vain harvoja. Uusi tulee olemaan kansansivistystä. Se hävittää teoillaan luokkarajoja ja tasoittaa veljeytymisen ja yhdenvertaisuuden tietä.
Sosialidemokratia rakensi vielä luokkaperiaatteille, mutta se lankesi. Se asetti jo vihan voimat siihen, missä porvarin johtona oli ollut herruus. Sosialidemokratia oli kumous-ta varten. Sen oli luonut kosto. Se synnytti synnin. Se kumosi. Se oli julistanut rauhan aatteita, mutta toteutti sodan. Hirmumuodoissaan. Sen kävi kuin kirkon sitä ennen. Sekin julisti rauhaa, mutta se lankesi ristisotiin ja inkvisitsioniin. Sosialidemokratia ajatteli kohottaa työn arvoa, mutta kohottikin sitä vain materialistisesti; siveellisesti se synnytti työn kammon.
Nyt on sosialidemokrattinen aate saanut bolshevismilta kuolin iskun. Se on vienyt joukot rikokseen elämää vastaan. Se ei pääse uuteen yhteiskuntaan. Täytyy nousta uusi sivistys.
Kansanvallan sivistys.
Se edellyttää uskonnon ja yhteiskunta-ihanteiden yhtymistä. Ihmisen tulee tämän yhtymän kautta täydellistyä. Alkaa toteuttaa elämässä kumpaakin.
Ja kun rikkaus ei enää tuota varsinaisia yhteiskunnallisia etuja nousee hyvänsovun taloudellinen ja yhteiskunnallinen arvo, siveellisestä puhumattakaan.
Näin muuttuvat arvot. Uusi aika syntyy. Ihminen kehittyy uudeksi luojaksi taas. Ja vie rahtusen historiaa eteenpäin.