Kirkas, aurinkoinen aamu. Yö taas ollut kylmä. Vaasassa. Pidimme Santerinpäivää vähän myöhästyneenä.
Majurien Loukolain juttu levenee. Eilen Upseeriliitto protesteerasi heidän menettelyään vastaan, nyt kolme henkilöä antoi Ilkalle vastalauseen taas heitä vastaan: Fieand[t], Huhtala, Tamminen. Ja Roomasta kirjoittaa tri Hynninen samasta asiasta antaen hyvin hyvän lausunnon majureista Italian opintojen ajalta. Ja niin kuin tavallista on tässäkin, ainakin otaksuttavasti mukana Sihvon rouva, joka ilmoitetaan loukkaantuneen Majureihin sen vuoksi etteivät ole noudattaneet aina hänen kutsujaan illanviettoihin!
Kuka heidät tietää. Mutta kun tällaisia syitä aina löydetään virkakilpailuriitoihin, jotka voivat niin syvästi koskea isänmaan yleisiin etuihin, esiintyvät ensirivien miehemme tuiki vähäpätöisinä. Ja niinpä tietävätkin juorut saman tapaisia juttuja kaikista nousukkaistamme jotka ovat kiivenneet valta-asemiin ja siellä tuntevat paisuvansa kuin sammakot. Tämä tekeekin varmasti sen, että hienot luonteet pyrkivät pois julkisesta elämästä sitä mukaa kuin haistavat sen kunniattomuuden. Ihmiset eivät usein kestä nousua ihmisinä, sitä mukaa kuin noustaan, painuu ihmisyys maata kohden.