Vaasaan. Ihana, aurinkoinen, kirkas ja lämmin aamu. Parhain tähänastinen kesäpäivä. Täytän 62 vuotta. Omani muistivat ja kantoivat kukkia pöydälleni. Myöskin Miska-ystäväni muisti ja soitti.
Niin menevät vuodet. Elämä vyöryy alaspäin yhä kasvavalla vauhdilla, mutta ei se oikeastansa alakuloiseksi tee, se tuntuu luonnolliselta vain. Vakaumus siitä, että elämä jatkuu haudan takanakin, vahvistuu ja sijoittuu tajuntaan. Kaikki siis kehittyy ja kypsyy luonnollisesti.
Joimme kahvit kotona ja Ilkassa.
Päivä pysyi poutaisena. Joko nyt tuli käänne?