Tiist. 2. Lokak.
Kaupunkiin. Kirkas hyvä ilma. Illalla kävin katsomassa sairasta ystävääni Holloa. Hän on mennyt viime näkemästä alaspäin. Sanoi itse: ”Kyllä miehuus on nyt kaikki.” Mikään ruoka ei pysy sisällä. Voi olla mahdollista kuitenkin että hän vielä toipuu. Mutta ajatuksia synnyttävää on katsella työnsankaria tässä tilassa. Ja hän on ollut todellinen työnsankari. Hänen äänensäkin oli merkillisesti muuttunut, pehmennyt ja nöyrtynyt.