Vaasaan. Paksu sumu aamulla ja klo ½ 8 on lämpö vain 8 ast. Illalla lähti poikani Helsinkiin. Tuntuu tyhjältä ja ikävältä. Mutta se on ilonamme, ettei tarvitse hiukkaakaan epäillä hänen joutuvan huonoille retkille.
Myöhemmin oli täällä nuorisoseuran johtokunnan kokous. Sain heidät suunnittelemaan nuorisoseura-iltakursseja, vaikka esimies Sorvari aluksi vastusti. Kuinka kaukana he ovat jo minun ajastani jälessä – tai edellä, osoittaa sekin, ettei Laihian nuorisoseuran esimies tietänyt mitään ”Nuorisoseurakirjastani”! Annoin sen hänelle. Niille on työntämällä työnnetty ja lakkaamatta suositeltu vain Nuorisoseura Opasta. Siis tämä on unohtunut. Kummako sitten jos ne ovat nuorisoseura-asiasta, sen periaatepuolesta niin tietämättömiä! Jos ne saavat nuo kurssit toimeen menen sinne kuokkimaan ylös ketoutunutta maata! Hauska oli muuten heidän kanssaan pitää kokousta.
Lantto kirjoitti hätäytyneenä, luettuaan ”Kalevasta” että minä aijon suositella presidentiksi ”mustaa monarkistia.” Suutuin. He lukevat Ilkkaa ”edistysmielisten” silmälaseilla ja lentävät heti silmille. Vastasin asianmukaisesti.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos Kallio pannaan ehdokkaaksi – muutahan maalaisliitolla ei ole! Mutta se minua surettaa, kuinka sitten käy maalaisliiton. Meidän täytyy asettua kokonaan jatkuvasti hallitusmahtien puolustusohjelman kannalle, meidän täytyy luopua hyökkäys ja valtausohjelmasta. Siitä kärsivät etupäässä talonpoikais-valitsijat, hyötyvät ne johtomiehet jotka osoittavat taipumuksia kiipiä. Minäkin menetän oikeuteni puhua aatteista tämän asian yhteydessä. Sillä siellä, missä kansan asia uhrataan sellaiselle hallituspolitiikalle, jonka vallassa pysyäkseen on lakkaamatta kompromisseerattava vastustajain kanssa ja hallittava oikeastaan niiden johdolla, niistä riippuen, siellä oma asia uhrataan, vaikka ei se olisi tarkoituskaan.