Kaupungissa. Kylmä, 5 ½ ast. lämmintä. Taas toi Heikki Vehkaoja minulle viestiä Ylihärmässä pidetystä piirikokouksesta, jossa K. Järvi oli tehnyt hyökkäyksen Ilkkaa vastaan siitä, että se on kovin paljon huonompi uutislehti kuin Vaasa. Ja oli kaivannut Leinosta avukseen, mutta se oli jo mennyt. Oli siis yhdessä se todettu. Mutta silloin oli eräs ylistarolainen noussut väittämään vastaan ja taskukirjassaan olevilla numeroilla osoittanut asian olevan ihan päin vastoin. Häntä olivat useat kannattaneet. Järvi oli häätynyt tunnustamaan ettei hän Vaasaa lue, mutta on muilta kuullut. Siis Leinoselta! Kokous totesi Järven valituksen vääräksi.
Minä ymmärrän kumpaisenkin, Järven ja Leinosen eristäytymisen perussyyt. Ne eivät ole talonpoikaisia, eikä maalaisliittolaisia.
Mutta sittenkin alkaa tämä lakkaamaton väärä valitus tympäistä niin, että alkaa kyllästyttää. Minä en ole koskaan ollut missään toimessa niin kauan että minua olisi tarvinnut ajaa pois. Enkä ole tässäkään. On ilmeistä että kansa, ainakin osalta, kaipaa aatteetonta, pelkkää uutis- ja pakinalehteä. Ja jos valittajain puolelle menee hallinnostakin vielä joku, silloin on aikani tullut. Asetun varulleni. Minä olen luonut maalaisliitto-aatteen ja kaadun myös sen kanssa, jos kaaduttava on. Minä en mistään syystä alistu koskaan palvelemaan ihmisten ala-arvoista, joutavaa uutisnälkää, enkä ilmeisesti kykene saamaan sellaisia apulaisia jotka tekisivät sen paremmin kuin nykyiset apulaiseni. Minä jätän paikkani sopivan hetken tullen, saavat tehdä sitten sellaiseksi lehden kuin tahtovat.
Se käy laatuun nyt. Sillä lehti on nyt taloudellisesti järjestynyt varmalle pohjalle. Voin siis jättää sen hyvässä kunnossa. Toimituskustannukset ovat olleet noin kolmasosa siitä, mitä Vaasalla on. Ja juuri se on tehnyt mahdolliseksi Ilkan nousun ja taloudellisen vakiintumisen. Olen itse tehnyt työtä puolella palkalla ja sittenkin niin paljo, että yksikään sanomalehtimies maassa ei kykene kirjoitusten paljoudessa kilpailemaan.
Olen tehnyt parhaani.
Mutta aika vaatii uusia miehiä. Jätän niiden etsinnän hallinnolle. Voivat kääntyä keneen luottavat.
Jumalan tähden! Minä en ota muistutusta. Lähden ehdottomasti ennen.