Kävin Waasassa – Valitsimme aputoimittajaksi Eino Salmela[ise]n – Järjestimme niin, että otamme kirjastani ’’Maalaisliitt. näkökulmasta’’ 2.500 painoksen. Tulojen voitto menee lahjoituksena Havulle ja Hautamäelle sairausavuksi. Havu on nyt kuollut, mutta jos kirjasesta tulee maksan osan hänen velkaansa Ilkkaan. ’’Suuntaviivoja’’ otetaan uusi 3000 painos. Tällä kertaa otan siitä jonkullaisen tekijäpalkkion.
’’Maalaisliitto ja hallitusm[uoto]’’ otetaan uusi painos jos nykyään jälellä oleva pian loppuu.
Laihian Säästöpankilta otin Ilkan kiinnityslainaa etukäsilainana Ilkalle 20.000 mk omaan nimeeni kirjoitetulle velkakirjalla siksi kuin kiinnitysvelkakirja on valmis.
– – –
Olen matkalla Helsinkiin. Mukanani on Helsingistä maalari Lahtosen pieni tyttö jonka vien tätinsä luota kotiinsa. Tarkoitus oli että hän olisi saanut matkustaa ilman pilettiä 5-vuotiaana. Mutta hän on 7-vuotias. En voinut muuta kuin ostaa hänelle piletin ja maksaa itse. Se oli 51 mk. Asia on niin että joku toinen olisi vienyt hänet ilmaiseksi ilman pilettiä valhetellen – minä en voinut valhetella enkä tuottaa köyhille ihmisille kus-tannuksia. Minä siis maksan itse. Se on ehdoton velvollisuuteni.
Nyt nukkuu tyttönen tuolla makuusijani nurkassa. Sydämeni oli niin iloinen kun voin tehdä jotain lapsen onnellisuudentunteen tyydyttämiseksi.
Lapsen nimi on Vuokko.
Vaunuun tullessamme kohteli vaunupalvelija minua röyhkeästi. Hän oli varannut minun sijani jollekin toiselle kaverilleen ja katsoen minun yksinkertaiseen asuuni, [- -] ja tyttöön hän ajoi minua III luokkaan.
No, sellaisestahan minä aina selviän. Annoin hänelle röyhkeydestään viimeisen muistutuksen.