Kaupungissa. Lehdissä on nyt hieman hillitympi ääni. Ne yhä haukkuvat meitä tasavaltalaisia, varsinkin Ståhlb. ja minua. Haukkukoon. Rukoilen yhä joka ilta ja aamu Jumalaa antamaan Suomelle hyvän hallitusmuodon ja johtamaan asioita kansalle edulliseen voittoon. Jos sen kautta minun ja aatetovereitteni suunnitelmien täytyy kaatua – ilolla siihen suostun ja alistun, kunhan vain Suomelle käy hyvin. Minä halajan syrjään! Tunnen melkoista väsymystä. Tahtoisin elää tästälähin jo luonnollista sisäistä elämääni, sulattaa vaikutelmiani. Tehdä kirjoja, kouria maata kaiken kesää. Minä ikävöin maata, en suurta taloa, en affääritilaa, vaan maata, jossa saisin henkilökohtaista kosketusta luonnon kanssa. Tahtoisin vapauttaa ajatukseni ja sieluni raskaasta poliittisesta asevelvollisuudesta, elää pellolla vaimoni kanssa, elää persoonallista elämää ja katsoa puusta kuin nuoremmat ja siihen luodut taistelevat yhteiskunnan uudelleen järjestämisen ehdoista.
Oi hyvä Jumalani! Salli minulle onni ja ilo vielä elää joskus perheeni kesken pikkumaanmiehenä, itsekasvattajana, . kirjailijana!
Jos se sopii..
Minä en nuru! Olen varma että Sinä, Herra johdat minua – Johda niin voimakkaasti että minä tottelen.