Kirkkoherra Arvi Järventaus kävi luonani ministeriössä puhumassa Sodankylän vaivaistalo-avun saamisen puolesta. Pyytävät 200,000 mk. Pelätään ensi vuotena 45 % kunnan väestöstä joutuvan avun varaan. Hän puhuu ihannellen kirjailijatyöstä. ’’Se on ihanaa työtä näin rikkinäisenä aikana’’, hän sanoo. Lappiin on hän sijoittunut siinä toivossa että saisi 10 v. palveltuaan eläkkeen. Sitten antautuisi kirjalliseen työhön.
Armahduskysymys valtioneuvostossa. Pääministeri otti sen epävirallisen käsittelyn alaiseksi. Söderholm: kysymys on vaikea. Otettava huomioon sen psykologinen vaikutus. Vähitellen annettu armahduksia. Siinä ei ole mitään suuremmoista. Olisi saatava aikaan armahdukselle uusi peruste. Liian lyhyt aika valmistella tätä. Ei saada valmiiksi 16 päi-väksi.
Vennolakin luuli, ettei kolmessa päivässä ole mahdollista saada aikaan. Mutta alistaa: eikö voisi ajatella, että palautetaisiin kansalaisluottamus niille, jotka ovat ehdonalaisessa vapaudessa?
Söderholm: Se vaatisi lainsäädäntötoimenpidettä eikä armahdusta. Jos nyt armahduksella annetaan takaisin kansalaisluottamus ehdonalaisessa vapaudessa oleville, tulisi ristiriita, jos ne uudelleen joutuvat kiinni. Olisi säädettävä, että ne nauttivat kansalaisluottamusta niin kauan kuin ovat vapaina, mutta menettävät sen heti kun uudestaan rikkovat.
Kallio yhtyy mielihyvällä oikeusministeriin. Meidän pitäisi kyetä näyttämään että lupaus jonka hallitus on antanut, aijotaan täyttää. Epäilee kuitenkin, ettei kansalaisluottamusta voida antaa ilman tarkistusta.
Vennola oli Viipurin vankileirissä tehnyt havainnon että tuomiot olivat hyvin epämääräisiä.
Alkio: yhtyen oikeusministeriin kansalaisluottamuksen palauttamisesta. Sen lisäksi tutkimus sodassa leskiksi jääneiden ja heidän lastensa huoltamisessa: vapaussodassa kaatuneitten, punaisten alueella murhattujen, valkoisten alueella syyttömästi murhattujen sosialistien omaisille.
Soininen: kannatti
Söderholm: piti jälkimm. kovin laajana. Ehdotti kumpaakin asiaa varten eri valiokuntia.
Castren. Tekisi jo hyvän vaikutuksen jos valtionhoitaja puheessaan jo ilmoittaisi että armahdus on tulossa. Alkion lausuma ajatus hyvä ja oikea. Mutta vapaussodassa kaatuneitten valkoisten avustamisestahan on jo laki. Mutta voisi ajatella punaistenkin avustamista. Voisihan ajatella kaikkienkin avustamista.
Kallio kannatti valiokuntia Söderholmin ehd. mukaan. – Mutta Alkion ehdotusta vastusti, koska ei näin äkkiä voitaisi saada asiaa selvitetyksi. Jos valtio ottaisi korvatakseen, niin tulisi Sippolan jutussakin valtio korvaamaan.
Vennola vastusti myöskin Alkion ehdotusta korvauksesta. Se olisi hyvin suuri finanssikysymys.
Asetettiin kaksi komitea. Amnestiaa varten: Söderholm, Voss-Skrader, Oikeuskansleri ja Kallio. – Korvausta varten: Castren, Erkko, Vennola, Alkio. Viimemainittu kokoontuu aamulla klo 9.
Asevelvollisuuskutsunnoista pois jääneitä koskeva armahduskirjelmä. Vastustin sellaista. Lykättiin.
Valtionhoitaja saapui istuntoon jolloin esitettiin Hallitusmuotoesitys, jonka oikeusministeri esitteli selostaen niitä kohtia, joissa valtioneuvosto oli tehnyt päätöksensä äänestyksellä.
Oli tietona, että valtionhoitaja epäilee hyväksymästä esitystä sekä presidentin vaalitavan että veto-oikeuden vuoksi. Hän tahtoisi vaalin toimittaa valitsijamiesten kautta ja saada veto-oikeuden jättää ennalleen.
Olin varustautunut siihen ettei mitään myönnytyksiä tehdä, ja jos niitä tehdään – jätän erohakemukseni.
Valtionhoitaja ilmoitti että hän olisi katsonut maan edun mukaisemmaksi jos presidentin vaali olisi tapahtunut erityisten valitsijamiesten kautta. Hän ei tahtonut kuitenkaan estää nyt esillä olevaa esitystä antamasta eduskunnalle, mutta ilmoittaa eriävän perustellun mielipiteensä pöytäkirjaan.
Jännitys laukesi.
Asia oli loppuun käsitelty.
Otettiin muita asioita.