Aaronin näytelmä on nyt hyväksytty ja painetaan. Se on hänelle iloinen uutinen. Sisäministeri Ritavuori murhattu! Illalla istunnon jälkeen, siinä kellon 7.mättä käydessä, olemme asettuneet vaimoni kanssa huoneeseemme. Loion pitkälläni vuoteessa ja luen ilta lehtiä. Koputetaan. Vaimoni avaa. Sisään tulee Kallio ja Niukkanen hyvin huolestuneen näköisinä. Hyppään ylös ja virkan:
”Siinäpä tulee mieluisia vieraita!” Kallio vastaa:
”Kuuluu vakavia asioita.”
”Joko rajalla ammutaan?”
”Lähempänä. Ritavuori on ammuttu.”
Mykistyn. Painumme alas.
”Onko hän kuollut?” kysyn.
”On.”
Ja sitte hän kertoo tapauksen kulun.
Alkaa tulla parvittain meidän miehiä. Päätämme koota ryhmän.
Ryhmässä puhun tapauksen johdosta, jota ryhmä seisoaltaan kuuntelee.
Lähetämme osanottotervehdyksemme rouva Ritavuorelle.
Tähän on siis tultu!
Kun tulen illalla Säätytalolta, huomaan että parvi meidän miehiä liittyy saattajikseni Hospizin porraspäähän asti. Mieleni on liikutettu. En ole sitä huomaavinani.
Soitan Pääministerille ryhmän osanoton. Samoin edistysmieliselle ryhmälle.
Kehoitan pääministeriä kiinnittämään huomiotaan erittäin Holstin vartioimiseen. Sanoi sen tehdyn.