Harjun 50-vuotispäivä. Matkustamme Annin kanssa Vaasaan. Harjulla kestävät juhlat koko päivän. Hän saa kauttamme 5670:- nuorisoseurojen ja maalaisliittoyhdistysten kesken kerätyitä, Runeberg-rintakuvan, Suuren albumin, teokseni adresseineen ja suuret määrät kukkia. Hauska päivä, vaikka minä olen, suojan vaikutuksesta, väsynyt. Harju sai ansaittua tunnustusta, myöskin useissa sähkösanomissa. Hän on joka tapauksessa harvinainen mies. Olemme ennen joskus knasahtaneet, riitautuneetkin, mutta se on hyvin ymmärrettävää – kaksi niin itsekästä luonnetta. Jumala suokoon hänelle menestystä! O. V. Kuusisen juttu. Se on sittenkin tosi. Etsivä poliisi on tavottanut hänet merenjäällä, matkalla Ruotsiin. Kuusisen uhatessa ampua, on etsivä ampunut. Jäänyt päälle.
Se oli senkin tarun loppu.
Mies oli hyvin konnamainen luonne. Epäilin häntä jo v. 1912 eduskunnassa adressiasiassa, että hän on provokaattori. Siitä tunteesta en ole koskaan vapautunut. Hän oli luotu kommunistijohtajaksi, luonne, terävä äly – kaikki sopii!
Nyt kuuluvat Helsingissä sosialistit jo nostaneen hirveän melun. ’’Suomen Sosdemokraatti’’ kirjoittaa Kuusisesta kuin marttyyristä ja V. Tanner on jo tehnyt välikysymyksen asiasta!
Kuinkas muuten.
Joka tapauksessa siitä koituu joku käänne politiikkaan. Se tulee vaikuttamaan oikealla ja vasemmalla kiihtymystä, hallituspolitiikan viemistä oikealle.
Tannerin esiintyminen välikysyjänä on bolshevistista uhmaa. Minä olen aina epäillyt, että se mies, kokonaisena, on lähempänä bolshevikeja kuin keskustaa. Ja silloin on hän – bolsheviki.
Mielenkiintoista julkista sananvaihtoa on odotettavissa.
Salmelainen kuuluu taasen, ilman lupaa, ainoastaan sanomalla, että hän menee Helsinkiin, lähteneen sinne. Valittavat että hän on kovin laiska. Jonka tiedän ilman muuta. Hänelle täytyy ensi tilassa antaa vapaus. Meidän täytyy saada mies joka tekee jotain, eikä vain oleskelijaa joka teettää muilla. Valitettavasti hänestä ei tule sanomalehtimiestä. Hän ei pysty edes puheita selostamaan, eikä viitsi tehdä sitä.
Vänrikki suurempi kuin ministeri Suomen tasavallassa. Sen tulin tänään kokemaan. Pyysin vaihettaa täksi illaksi tilaamani makuuvaunu-tilauksen huomiseen, keskiviikko-iltaan. Listalla oli vielä yksi 1 luokan hytti – mutta Ojala-niminen kirjuri ei suostunut sitä luovuttamaan koska juuri se oli säilytettävä sotilasesikunnalle jos sattuvat tarvitsemaan! Olin jo eilen tilatessani maininnut tästä mahd. vaihd. ja mies lupasi. Nyt ei se käynyt. Huomenna saan nähdä arvatenkin sillä paikalla jonkun vänrikin saadessani ministeri-ominaisuudessani tyytyä yhteen paikkaan neljän hengen hytissä!
Näin alhaalla on ministeriarvo. Henkilökohtaisesti minulle riittää hyvin 3-mas luokka. Mutta tässä on kysymyksessä hallituksen jäsenen arvo.
Se täytyy muuttua, tämä luokittelu, ennen kuin minä poistun hallituksesta – ettei jälkeläiseni tarvitse kärsiä samaa häväistystä.