Kotona. Juna myöhästyi 2 tuntia, joten en päässyt kaupunkiin. Olen tähän aikaan koet-tanut joka numerossa saarnata gulashee-raamista vastaan. Minä tarkoitan, että pitää saada maalaisliittolaisille selväksi, että maalaisliittolainen ei voi olla gulashiparooni, sillä hänen tulee olla yhteiskunnallinen uudistaja. Niin ikään olen koettanut puhua rehellisyyden ja raittiuden puolesta. Minä en ota omalletunnolleni sitä, että olisin houkutellut joukkoja maalaisliittoon kuvaamalla heille sen tarjoomat edut lupauksina. Ei! Jokainen joka tulee, tietäköön että vanhoillisilla yhteiskunnallisen uudistuksen ja valistuksen jarruttajilla ei ole Maalaisliiton riveissä tilaa. Varsinkin nyt, kun on kerätty pääomaa talo-osakeyhtiötä varten, on entistä voimakkaammin terotettava velvollisuuksia, ettei menetä aseitaan. Aate ylimmäksi! Minä en laske sitä rahan, en vallan enkä menestymisen nimessä. Olen valmis huomenna lähtemään jos sitä vaaditaisiin. Mutta sitä ei ole vaadittukaan koskaan. Ja juuri siksi tulee minun pitää lippu aina korkealla. Sillä aatetoverinikin ovat tottuneet katsomaan siihen juuri siellä korkealla.
Tähän asti on ehdoton vilpittömyys ollut ohjeenani, se on tuottanut menestyksen. Jatko samaan suuntaan on iloni! Nykyään tekee kullanhimo mahtavata voittokulkuaan. Se tunkeutuu joka sieluun myrkyttäen. Jokainen luulee olevansa liian hyvä työntekijäksi ja vaatii gulashivoittoja. Alkaa tuntua inhottavalta. Ellei tätä käsitekasvannaista voi kukistaa, kasvaa siitä sellainen henkinen myrkky, että se lyö lamaan kaikki jalommat.