Olen ollut kotona. Kirjoitin ”Tarinatuvalla” VI:nen. Herastuomarin kertomus”. Perälältä sain kortin jossa hän ilmoittaa että Jaakko Jaakonpoikaa on myöty vain 1400 kpl! Ja keväällä sain aivan toisellaisia tietoja. Kyselee, mitä haluaisin tehtävän ”Uusi aika” -teoksen levittämiseksi. Annoin ohjeita. Tuntuu todella tuskalliselta, jos ei ”Uusi aika” mene kaupaksi. Olisin nyt parhaassa tuotantovoimassani, paremmassa kuin ikinä ennen. Ajattelen kohdakkoin ryhtyä jatkamaan ”Puukkojunkkarit” -sarjaa. Mutta jos ne eivät mene kaupaksi, mikä viitsii. Parempi vihdoinkin, että otan elämän itselleni: ostan talon ja käyn viljelemään maata, kasvattamaan itseäni syrjässä maailman humusta. Minä en alennu ikinä kirjoittamaan sukupuoliromaaneja, vaikka ennen leipäni kerjäisin! Sellaiset ovat kansalleni pahempia kuin väkijuomat. Niistä vuotaa myrkkyä. joka vie sielun. Jos minun ”Uusi aika” jää tomuttumaan kustantajan hyllyille, vaikuttaa se sen, etten, toistaiseksi ainakaan, jaksa yrittää uutta.
Minun on aina täytynyt kirjoittaa pienelle lukijakunnalle. Teokseni. Pyrkijää, Ilkka, – niillähän ei ole aivan suuri levikki. Ny-kyään Pyrkijä 3100, Ilkka 5650, ”Nuorisoseurakirjaa” on 2500 kpl. painoksesta jälellä 500! Nuorisoseuraväki ei sitä tarvitse.
Minun aatteillani on kuitenkin kannattajia.
Maalaisliitto-asiasta en uskalla kirjoittaa mitään kirjaa, sitä ei kukaan kustanna, eikä kukaan osta. Ja olen liian köyhä sitä lahjoittamaan.
Kun V.S.oy nyt hankkisi menekin Uusi aika -teokselle! Jos se menestyy huonosti, sekin, jos kansalaiseni eivät sitäkään lue – no niin, parempaa en voi heille tarjota. Se voikin silloin jäädä joutsenlaulukseni.
Kenties niin onkin parempi. Silloin voin todellakin ajatella ”vetäytymistä syrjään” – omalle maatilkulle.
Minkä persoonallisen elämän tämä minulle lupaisikaan!
Elää vihdoinkin omaisiaan ja itseään, onneaan – syvää Jumalan etsimistä varten.