Tänään haudattiin ministeri Ritavuori. Kyllähän se oli komeata, mutta sittenkin minusta puuttui siitä tunnelmaa. En ymmärrä miksi kaikki kirkossa vaikutti niin viralliselta. Se mikä puheissakin ilmeni, oli toisten syyttelyä, ei itsetutkistelua. Minä taisin olla ainoa joka siihen pyrin. Mutta minä typistin sanojani säästääkseni aikaa.
Vasta kadulla, jossa köyhää väkeä seisoi kymmentuhansittain katuvierillä, nousi tunnelma.
Minusta tuntuu kuin tätä ja Yrjö-Koskisen tragediaa pitäisi ajatella yhdessä ja muodostaa sitä kokonaiskäsitys. Kumpasessakin oli ruotsalainen yläluokka, r. sanomalehdistö, r. kahvilayleisö, r. katuyleisö murhantekijänä. Y-K:lta murhattiin sielu, Ritavuorelta sekä sielu että ruumis – maallisessa mielessä. Mutta kagaali ja nykyiset oikeistobolshevikit, molemmat ruotsalaisia, ne ampuivat suomalaista kansallisuutta nyt, Y-K:n aikana ne toivat sille ”kansallisuudelle” ruumiskirstun, – Helenius-Seppälän kuvan he hirttivät. Aina vain ruotsalaiset. Ja olisko täällä syntynyt ikänä punaista kapinaa, ellei täällä olisi sellainen ruotsalaisuus, joka sen kasvatti?!
Ruotsalaisuus, se on meidän kirouksemme. Sitä enempi, kuin aina löytyy suomalaisia jotka innostuvat tekemään heille lakeijapalvelusta. Routavuosina Castrenilaiset, nyt kokoomukselaiset.
Minä merkitsen tähän epäilykseni, että sen vallankaappauksen tarkoituksena jota täällä on suunniteltu ja jota edelleen mahdollisesti suunnitellaan – miksi he nyt olisivat lopettaneet – sen tarkoituksena on: tehdä Mannerheimista kuningas.
Mutta – se ei tapahdu ikänä!
Kunhan vain talonpojat valvoisivat.
Kieltolakiliiton toimikunnan kokouksessa käsiteltiin monia kysymyksiä. Asetettiin myös raha-asiain valiokunta: puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja.