Neuvottelijoina kutsustani saapuivat luokseni Harvia, Hytönen, Harinoja, Juusela ja Kuusi. Asetin kesk[ustelun] asuntokysymyks. Harvia: Komitea lähtenyt siitä, että olosuhteet kehittyvät pian säännöllisiksi. Ei luule että minun edellyttämäni olot kaupungissa toteutuvat. Asuntoja on lisättävä. Siirtäminen kaupungeista maaseudulle ei johtaisi tyydyttäviin tuloksiin. Siihen olisi saatava eduskunnan hyväksyminen. Joukko kaupunkien asukkaita saa kaupungissa toimeentulonsa. On vain työtön väestö ja koroillaan eläjät joiden siirtoa voisi ajatella. Mutta tällainen sekaantuminen heidän yksityiselämäänsä olisi arvelluttava. Ne voisivat helposti hankkia nimellisen viran. Työväestön siirtäminen voisi kohdata tavattoman suurta vastarintaa. Epäilee ettei poissiirto menetelmä johda tuloksiin.
Mutta liikahuoneistojen saamista käytettäväksi voisi ajatella. Runsas vero pakottaisi jättämään liikahuoneistoja. Senkin johtaminen asuntopoliittisiin tuloksiin olisi epäilyttävä. Vähintäin 1 huone olisi jokaiselle sallittava. 5 huoneen huoneistot jäisivät verottamatta. Varakkaammat eivät luovuttaisi. Huoneistojen jakaminen vaikea. Olisivatko talonomistajat valmiit järjestämään uudelleen huoneita? Tarvitaisiin erityinen lainsäädäntö. Talonomistajilla olisi oikeus uusista huoneistoista määrätä vuokra. Ainoa seuraus: että yksityiset voisivat ottaa vuokralaisia. Mutta ne ottaisivat vain yksinäisiä. Suuriperheiset jäisivät ilman huoneistoja. Ei odota suuria tuloksia. Vielä on ajateltavissa ullakkojen sisustamista asunnoiksi. Sekään ei Hgissä paljon auttaisi, koska sitä ei missään tapauksissa voisi sallia 5 kerroksisia. Myös se tulee kalliiksi. Käytännöllisiä tuloksia ei saataisi.
Ainoa keino on ryhtyä tuottamaan rakennuksia. Viittasi komitean mietintöön. Selostaa asuntokomitean mietintöä jonka ehdotukset ovat hänestä ainoat mahdolliset. Tuonnempana on suunniteltava rakennusohjelma, joka on niin laaja, että koko rakennustarve on tyydytetty. Ohjelma on alettava pienistä työväen lukaaleista. Niin kauan kuin rakennuskustannukset ovat kalliit, rakennetaan vähempi, halventuessa enempi.
Tällainen rakennuspolitiikka tulee erinomaisen kalliiksi. Mutta ulkomaillakin on tultu siihen että valtion on tässä avustettava. Komitean ehdotukset johtuneet valtioneuvostolta evästyksenä.
Mistä varoja? Ajateltiin rakennusaineiden pakkoluovutusta. Havaittiin mahdottomaksi. Sitten puutavaran vientiveroa. Sen tarvitsi hallitus toisiin tarkoituksiin. – Ulkomailla tehty huomattavia alotteita. Ruotsissa kysymyksessä ruveta verottamaan rakennusten arvonnousua. Ruotsissa ajateltu 20–30 %. Meillä voisi ajatella 50 %. Siten saataisiin tuntuvia tuloja. Saksassa ajateltu yleistä vuokraveroa. Jokin tämän suuntainen menettely mahdollinen meilläkin.
Hytönen: Vuokravero olisi jo puhtaasti finanssi syistä puollustettavissa. – Epäilee että uudet miljonäärit tulevat pian pyrkimään suurempien huoneistojen omistamiseen. Virhe politiikassa on se että seotetaan yhteen tilapäiset ja pysyvät vaikeudet. On varma, samoin kuin Alkio, että pula on pysyvää laatua.
Juusela. Viime vuoden toukokuussa jo pantiin toimeen evakuoimiskysely. Johti kielteiseen tulokseen.
Manninen piti että evakuoiminen vaatisi suurta ja kallista koneistoa johon esityksessä ehdotettu 10 milj. voitaisiin käyttää.
Kuusi: Miespuolisia työttömiä Helsingissä 450. Työttömillä ei ole eri asuntoja. Heidän evakuoimisensa ei johtaisi tuloksiin. Naisia n. 500 työttömiä. Muutamia satoja hätäaputöissä. Näiden joissa on sotaleskiä, siirtäminen maaseudulle voisi olla mahdollinen. Miten saada asia läpi, ei osaa arvata. Mutta tämä ei tuota paljon asuntoja. Rakennusohjelma on toteutettava. Maaseudulta tuotu virkamiehiä, jotka eivät saa asuntoja.
Harvia. Valittaa että rakennustoiminta-alote on näin kauan lykätty. Se ettei Rakennustoimistoa saatu -aikaan on yhteiskunnalle suuri tappio. Hallituksen olisi pian määriteltävä kantansa avustukseen.
Harmaja: Esityksessä leimattava sen seikan luonnottomuus että Helsinkiin asettuu niin paljon ylimääräistä väkeä.
Valtioneuvostossa ilmoitti pääministeri että puhemies olisi valmis sallimaan asettaa välikysymysten jälkeen erityisen luottamuslauseen äänestettäväksi. Mutta sihteeri Ahla on toista mieltä.
Söderholm. Sihteerin auktoriteetti ei asiaan vaikuta. Puhemies voi ottaa asian äänestyksen alaiseksi. Piti Kallion ilmoitusta erityisen komissionin asettamisesta tutkimaan valkoista terroria epäluottamuslauseena oikeuskansleria vastaan, – samoin silloista oikeusministeriä vastaan, mutta ei nykyistä. Pitää ehdotusta hyvin arvelluttavana.
Kallio ja Alkio puolsivat tutkijakomissionin asettamista. Luopajärvi samoin.
Vennola. Olisi hyvin tärkeä ettei asia menisi valiokuntaan. Mutta myönsi että on kipeitä puolia, jotka tekevät sen, ettei aseita sos. käsistä voida ottaa ellei asiaa tutkita jollain tavalla. Myöntää siis että esitetty[ä] tutkimustointa olisi jossain muodossa toteutettava. Jos voitaisiin teoilla osoittaa, että voidaan oikeudentuntoa tyydyttää esim a la Sippola -kaltaisten tapausten suhteen, olisi se rauhottavaa.
Söderholm: Sippolaa on syytetty sotaoikeudessa joka on vapauttavan tuomionsa perustanut manifestiin [tark. Svinhufvudin valtionhoitajana tekemää päätöstä]
Soinisestakin suotavaa että saatetaisiin tulla siihen että oikeusvaltion mukaan rangaistus pannaan toimeen.
Vennola [ei muistiinpanoa puheenvuorosta]
Alkio vaati laajassa lausunnossa jyrkästi tutkimuksen toimeenpanoa.
Söderholm. Jos Sippola on tehnyt muita rikoksia kuin ne, joista armahdus on annettu, ne voidaan panna syytteeseen. Oikeuskansleri voisi julaista selostuksen.
Vennola: Oikeusministerin tulisi luvata että kaikki ilmoitetut rikokset pannaan syytteeseen.
Väkirehukauppaa koskeva säännöstely. Täyttääkseen lupauksensa Marraskuun 8. p. 1917 myydä voinsa valtiolle luovuttajain eduksi, ehdottaa elintarveministeri. Valden ja minä asetimme kyseenalaiseksi. Kallio kannatti. Puolsin rehukaupan vapauttamista. Äänestettiin, jolloin vain Ramsay, [muistiinpano katkeaa]
Alkoholin siirtäminen Elintarveministeriöön.
Vastustivat Söderholm ja Ehrnroth. Alkio suostui merkiten, että päivästä saadaan sopia, sekä että saa siirtyessä virkamieskoneiston mukaan.
Söderholm tunnusti että valtioneuvostolla on oikeus siirtää alkoholitavarat toiseen ministeriöön.
Äänestettiin: Pääministerin, Ehrnrothin ja Söderholmin ääniä vastaan kaikilla muilla äänillä päätettiin siirto.
Kivijärven nimittämisen Tukholmaan hy-väksyin. Vastustin tri Lillen nimittämistä. Erkko samoin. Söderholm puolsi Lilleä, ei luullut että Lille alkaa ajaa erikoispolitiikkaa. Ehrnroth puolsi Lilleä sillan rakennuspolitiikkona. Alkio uudelleen vastusti. Ehdotustani kannattivat Lj. Kallio, Soininen, Vennola, Erkko, ja minä = 6. ja vastassa 6. Puheenjohtajan ääni ratkaisi Lillen eduksi.
Wentzel Hagelstamin määräämistä Pariisiin epäilin, mutta en vastustanut.
Joh. Öhqvistin nimitystä Berliniin vastustin, ehdottaen, että sinne nimitetään suomalaista kieliryhmää edustava mies. – Äänestyksessä kaikki muut, paitsi Soininen, hyväksyivät Ö:n.
Työväen yhdistysten talojen takavarikosta vapautus hyväksyttiin.