Mannerheim! Merkillistä! Nyt hän sukeltautuu näyttämölle – hän josta minä jo heinäkuulla sanoin ryhmässä: Mannerheim voi olla vielä meidän presidentti-ehdokkaamme. Nyt, tänään, oli majuri Boucht käynyt Haapalan luona ruotsalaistaholta tunnustelemassa ilmaa. Hän oli tunnustanut, että kuningasta ei tule! Kysynyt: – Mitä täällä nyt ajatellaan? – Mistä, tarkoitatteko Mannerheimia? (Olin pari tuntia ennen sanonut Haapalalle Mannerheim-ajatukseni. – Niin, sanoi Boucht. Haapala tietysti ei tehnyt selkoa. Sanoi:
– On hänestä sivumennen mainittu. B. oli pyytänyt Haapalan puhumaan valmistavasti minulle. Ymmärrän, että hän oli sen saanut tehtäväkseen päämajasta.
Siinä sitä siis ollaan.
Olispa se omituista, jos minun aavistukseni tästäkin kävisi lukkoon!
Jo toissa päivänä sain tri Georg Schaumanilta kirjeen, jossa hän kertoi ja suositteli myös Mannerheimia, sanoen itse kannattavansa häntä. En ole hänelle vielä vastannut.
Minun ajatukseni ovat askarrelleet Mannerheimissa siitä saakka, kun eduskunnan puhemiehistössä seisoin häntä vastapäätä Senaatin torilla, kun hän esikuntansa etunenässä tervehti eduskuntaa. Hän teki minuun luotettavan vaikutuksen.
Ennen kuin häntä voi hyväksyä, täytyy saada takuita
1. ettei hän rupea ajamaan eduskunnan vastaista politiikkaa, vaan on lojaalinen, siis puolueeton;
2. että hän sotalaitoksen järjestelyssä ei syrjäytä jääkäreitä;
3. että hän ei asetu puolueelliseksi Ruotsinkielen suhteen;
4. että hän hajottaa valtiopäivät, panee toimeen uudet vaalit;
5. että hän ulkopolitiikassa noudattaa täysin puolueetonta, siis ei mitenkään saksalaisvihamielistä politiikkaa.