Tiistaina 30. Heinäk.

Monarkistien kiihko yltyy yhä. Sanomalehdissä käy meitä vastaan hyökkäys- ja lokavirta, joka on aivan harvinaisen voimakas. Mutta tietäähän sen: Kysymyksessä on valta. Se on suomettarelaisille yhtä makea kuin ruotsikoillekin. Kivilinna oli eilen puhunut Ilmajoen kunnallistalolla suurella menestyksellä.
Olen kirjoittanut Ilkkaan tästä asiastakin taas.
Leinonen soitti että ’’Aktivisti-komitea’’ puuhaa Helsinkiin maalaisliittolaisten kokousta jossa esiintyisivät monarkistit ja alkaisivat vaatia maalaisliiton eduskuntaryhmää – luopumaan tasavallan kannalta monarkian hyväksi!
Köyhäin kohtalo. Kansan hätä.
Kuinka julma se sentään on, köyhäin kohtalo. Nykyäänkin. Ei saa työtä, jos saa, ei palkka riitä? Ei ollenkaan ihmetytä, jos katkeruus niissä kasvaa päivä päivältä? Nyt hallitusmuoto- ja lainsäädäntötaantumuksen vaikutuksesta nousee punaisia sosialidemokraatteja entistä turpeampana taimistona ja nälkä kasvaa sotilasleireissä, vankileireissä ja työväenleireissä ja maansydämessä.
Tämän tuntevat nykyiset vallanpitäjät. Mutta he tarkoittavat rangaista koko kansaa: työväkeä, talonpoikia – yleensä kansaa. Nöyryyttää. He tarkoittavat sen tehdä ankaralla lain ruoskalla, mutta eivät pidä kiinni laista! He pelkäävät kansantuomiota, siksi he eivät uskalla laskea vaaleihin. He pelkäävät että maalaisliitto nyt kasvaa kamalasti – ja siksi ei lasketa vaaleihin. Ensin on tuhottava maalaisliittokin! Sokeudessaan ne toivovat, että Saksa ehtii kuninkaamme ja viikinkiemme, tehtaidemme, suurtilallistemme ja gulashiemme apuun kansaa vastaan!
Kunhan vain asiat selvenisivät ilman uusia verenvuodatuksia. Minusta tuntuu, että Pohjanmaan kansa on hyvin suurelta osaltaan köyhälistön puolella. Se on siunattua. Kunhan he vain osottaisivat tämän tunteensa käytännössäkin.
Minun asiani on siirtyä yhä selvemmin kansan riveihin, sorrettujen ja köyhien lähelle. Nyt, kun sosdem. on heidät niin hirveästi pettänyt, on maalaisliiton noustava yhä selvätajuisemmin siksi kansan kansalliseksi puolueeksi, jota kansan onni ja tasavaltamme tulevaisuus kaipaavat.
Kuinka julmasti vallassa olijat tekevät vääryyttä köyhille! Ihmisen joka ajaa kansan asiaa, ja joka aikoo vaikuttaa ei saa koskaan mennä hallitukseen. Hänen täytyy aina olla ruoska kädessä pakoittamassa hallitsevia käskyläisiä.
Senaattorit pyrkivät olemaan nykyään pikku kuninkaita, kun eduskunta määrää, mutta kun oli Nikolai Romanov käskijänä, silloin oltiin – keisarin virkamiehiä.
Jumala suo minulle voimia nyt vain kestämään, etten horju, sillä ratkaisevien taisteluiden aika lähestyy.