Vaasassa. Luulen että uusi kirjani ”Nuoriso ja elämä” ei ole vieläkään kirjakaupoissa! Ja Ilkassakin oli menetelty niin, että viikko takaperin tullut ilmoituskappale oli jätetty ilmoittamatta? Tuskin yksikään lehti kiinnittää kirjaan mitään huomiota.
Olenkohan todellakin tehnyt kirjallisen itsemurhan – siirtymällä Söderströmistä E.K.O.Y:lle? Uudet johtajat eivät ilmeisesti kykene myöskään mihinkään.
Vaan, se on teko tehty. Maalaiskansa ei vielä kuluta kirjoja – minun kirjojani. Arvostelijoille ovat aatteeni pilkatuita, ylönkatsotuita ja vieraita. – Maalaisliittolaiset lehdet eivät viitsi kiinnittää huomiotaan kirjoihini. Minulla ei ole aateystäviä.
Edellisestä huomaa että olin taas hieman pikkumainen. Pois sellainen! Minun asiani on antaa – niillekin jotka sen oksentavat! Jos maailma ahmisi annokseni, niin minähän olisin silloin pilakuvien näyttelijä!
Israel Viik oli täällä. Hän ohjaa nuoria seurahuoneella näytelmässä. Kumma mies! Hän kuvaili paria vaasalaista saituria, muori Ekbladia ja Tuppu Laurellia. Ihmeellinen kummitus on ihminen.