E-P. Nuorisoseura. Sain Mäen Matilta EP.Ns. vuosikertomuksen. Innostuin nähdessäni kunnon poikien työn jälkeä. Kirjoitin Matille kiitoskirjeen. On ihanaa nähdä, että viljelys, jossa on ollut alkuraivaajana, edistyy ja jatkuu. Paavo on nyt ollut hyvin iloinen ja lapsen suhteessa. Sekin on iloista.
Jäät joesta eivät mene. On sateeseen päin mutta ei sada. Muuten lupaava kevät.
Ahvenanmaan itsehallintomietintöön olen nyt kirjoittanut vastalauseen. Pelkään että eduskunta menee liikoihin.
Illalla on taas lähdettävä Helsinkiin. En tahtoisi mennä enää. Mutta pianhan se on loppu!
Tulevaisuuden suunnitelmia olen Ilkan suhteen ajatellut. M. m. Lasten Toveria varten alan sommitella sarjan opettavaisia satuja joita Setä Syysniemi kertoo. Niissä osoitetaan äidin ja isän huolet, isänmaa, yhteiskunta, raittius, siveys, työteliäisyys y.m. maalaislapsille sovelletussa muodossa.
Nuorisoa varten on niin ikään koetettava saada esitysmuoto joka sopii heille.
Sanomalehdet ovat ruvenneet kilpailemaan raaoilla suorastaan tyhmillä pakinoilla. Maku pilattu. Pitää päästä nousemaan. Hyviä novelleja sijaan!
Vanhempia lukijoita ja kehittyneempiä varten hyvin järjestetty ja valikoitu viivanalus-artikkeliosasto.
Ilkka aijotaan kohdakkoin saada keskiv. ja perjant. ilmest. myöskin koko arkkisina. Nyt on saatava siitä lehti, jota voi omantunnon mukaisesti suosittaa. Kasvattava!
Tapasin asemalla vanhan lapsuudenystäväni Lundgrenin. Hän sanoi: ’’No, kuinka kauan Sinä jaksat? Olen monesti sanonut jotta kyllä sillä Alkiolla täytyy olla paksu nahka, kun se sellaisen haukkumisen kestää.’’
Niin, todellakin! Jos ystäväni tietäisivät kuinka arka se nahka on! Mutta ne luulevat vain.