Täysistunnossa tänään meni hallitusmuoto suureen valiokuntaan muutamilla lyhytsanaisilla evästyksillä. Hallituksen toivomus siis täytettiin. Illalla. Koko hallitusmuoto-taistelun vastuu makaa Ståhlbergin ja minun hartioilla. Meidän miehet eivät yksikään ole ilmaisseet horjuvansa, mutta minä tiedän että kaikki monarkistit syyttävät minua. Tästä huolimatta olen siitä levollinen, että taistelemme syvästi oikean asian puolesta. Minulle on ratkaisevaa tämä: monarkiaa tarkoitetaan kansanvallan vastapainoksi. Mutta se tulisi synnyttämän täällä uudet sisälliset levottomuudet. Minä en syökse kansaani näihin onnettomuuksiin, enkä luovuta askeltakaan kansanvallasta kuninkaalle.
Tästä voi seurata suuria ikävyyksiä ja vaikeuksia. Mutta ne ovat vain hetkellisiä. Sitä vastoin: saksalainen valloittaja ruhtinas, jolle saksalaiset tästä Suomesta tekisivät talon – ei ikinä minun suostumuksellani!
Ja sitten se Svinhufvudin ja Paasikiven suunnittelema Karjalan valloitus Saksan avulla – se on seikkailupolitiikkaa!
Ei!
Uuden hallituksen muodostamisessa, jos olen neuvottelussa mukana, ajattelen tärkeäksi, että miesten valinnassa noudatetaan hieman uudempia periaatteita. Esim: kauppa ja teollisuusministeriehdokkaan valitkoon kauppa- ja teollisuusjärjestöt, apulainen työväen piireistä tahi niitä tunteva. – Rahaministerin – rahamiehet ja pankkimiehet. Siten ne voisivat luottaa varmemmin hallitukseen.
Klo 11. Haapala soitti Vaasasta. Ovat muuttaneet uuteen taloon.
Seuraavat jännittyneinä hallitusmuotokysymystä.
Klo 11,15 yöllä. Vuorimaa tulee Suuresta valiokunnasta. Siellä olivat Paasikivi ja Stenroth vahvasti painostaneet monarkiaa. Kesken kaiken toi Stenroth juuri Saksan ’’yleis-stabista’’ saamansa sähkösanoman, josta seuraavan osan näytti suurella riemulla Ståhlbergille ja Vuorimaalle. ’’Me saamme teille ilmoittaa ettei Preussista kukaan prinssi voi tulla kysymykseen tullakseen kuninkaaksi Suomessa, mutta ehkä joku toinen saksalainen prinssi. Sen ohessa saan ilmoittaa että Saksa pitää suhtautumista kuningaskuntaan luopumisena Ententestä ja varmaan suht. Saksaan ja on siinä tapauks. haluk. auttam. Suomea Itä-Karjalan saam. Muuten toivoo Saksa että kysymys valtiomuodosta tulee pian ratkaistuksi.’’
Siis: Se on vastaus täältä tehtyyn kysymykseen. Tilattu. Hallituksemme on rohjennut ottaa tällaisen askeleen pakoittaakseen meitä!
Mitä tuollaisesta voi sanoa?
Ainakin sen, että nyt täytyy heikkoälyisemmänkin huomata, mitä monarkistimme tarkoittavat. Heidän puuhiltaan on nyt pääperustus viety.
Nyt taas tunnen olevani kansan asianajaja, taistelija, etuvartija – juonia vastaan, joita punotaan kansanvaltamme pään menoksi! Hyvä, nyt tiedän tehtäväni. Herrat saavat oppia tuntemaan vielä minua. He eivät saa nyt ikinä minua siihen loukkuun, jota sanotaan hallitukseksi. Se on olemassa juuri loukkuna kansanvallan asianajain taltuttamiseksi. En mene koskaan! Enkä tarvitse mennä. Minun paikkani on vartiossa.
Klo 12 yöllä. Kuinka kirkas onkaan minulle nyt asema! He, herrat monarkistimme vehkeilevät Saksan taantumuksellisimpain kanssa kytkeäkseen maamme kohtalot yksinomaan Saksan äärimm. oikeisto ylimystön valta-asemaan.
Me, me tasavaltalaiset näemme Saksassakin kansan nousun, ja suunnittelemme kansojen liittoa.
Se on toki eri asia!
Ja Vienan-Karjala! Meidän täytyy se saada tasavaltanakin!
Mitä, mitä Jlan nimessä he ovat luvanneet Saksalle?
Mitä kaikki tähän astinen maksaa?
Kuinka syvästi heitä, hallitusmiehiämme on vedetty nenästä, jonka luultaisiin nyt hieman helpottuvan jos otamme saksalaisen valtaistuimellemme.
Ei ikinä!
He ovat aina puhuneet ’’Vilhelmin pojasta’’ ’’Hohentsollerin hallitsijahuoneen jäsenestä’’ (Paasikivi erittäin viimemainitusta). Koko paino on pantu siihen, että tuleva hallitsija olisi ’’Keisarin poika’’ ja luultu juuri siitä se voima lähtevän.
Nyt ei ’’Keisarin poika’’ tulekaan.
Heidän perusteensa tärkein momentti on siis poissa. Meille tarjottaisiin joku Saksan pikkuruhtinas: Saksan tarkoitusten ajajaksi Suomessa. Mitä itsenäisyyttä sellaisella olisi! Keisarin käskyläinen hänestä tulisi.