Vaasaan. 3 ast. kylmää. Kivi palasi 1 kk. kestäneeltä matkaltaan. Nyt on hän saanut kokoon 750 uutta osaketta. Verrattain hyvä saalis. Jatkuu huhti-toukokuulla. Tänään on ilmestynyt Vaasan sanomalehtimiesten yhteisjulkaisu ”Nuijamies”, verrattain köyhäsisältöisenä. Siihen on ”Vaasa” pannut ilmoituksen, ”Pohjanmaan valtalehdeksi.”! Se on häikäilemättömyyden ja sivistyksen puutteen merkki. Onhan se valtalehti. Mutta kokoomukselaisen sanomalehtitrustin ja virkavallan kätyrinä. Kansanvaltaa lehti yrittää painaa alas – siksi siihen rahavalta uhraa ja teollisuusvallat tilaavat lehteä – työväelleen. Mutta se, että tämän kaiken ohella lehti näyttelee vielä talonpoikais-ystävyyttäkin, se on santarmi- ja tervapoika -menettelyä, jota talonpojat eivät puoletkaan huomaa.
Niin vedetään talonpoikia yhä nenästä. Hevos- ja viinamiehet seuraavat kuin vasikat kiulun perässä tuota narripeliä.
Joskus pyrkii mieli apeeksi. Tunnelma ”pakanalähetys-tehtävästä” vahvistuu. Suomalainen talonpoika on vielä tuomittu olemaan herrainsa narrina jonkun miespolven. Sillä sitä mukaa kun se taloudellisen ahdinkonsa välissä saa joskus hyvinvoinnin kohtauksen, on se valmis pullonperässä seuraamaan sortajaansa viinakuolemaan saakka. Se antaa sortajainsa kätyrilehtien sokaista itseään lirumlarum-jaarituksilla, antaa kutkutella itseään hevosjutuilla ja ruokottomuuksilla. Kun kutkuttelijat samalla ovat miehiä, jotka eivät pelkää istua siellä, missä pilkkaajat istuvat, – vot, talonpoikaispomot ovat mielissään – kas nämä ovat kansanmiehiä, oikeita meidänmiehiä; näitä me seuraamme.
Ja niin voi joku tuollaisten piirien lehti julistautua ”valtalehdeksi”. Narrien maailmassa on poliittinen valta – herroilla ja narreilla.
Järjen maailma saa katsoa pilkattuna sivusta ja uhrata aikansa katkeroituneena suolivyönsä kuromiseen, koska leipä käy yhä ohuemmaksi.