Vaasassa. Myrskyää. Allin liikettä yritetään myydä. Tänään tuli Paavo huoneeseeni aamulla ja antoi ennakkotietoja. Inventaario – tulos huono.
Voi hyvä Jumala, miksi nämä kaikki nyt vyöryvät päälleni yhtäaikaa!
Tulen kaupungista. Ei se asia olekaan niin hullusti. Kyllä kai siitä niin paljo saa, että voi maksaa velat. Varustaudun kuitenkin verrattain rauhallisella mielellä korvamaan 10–25 tuhatta. Rahaahan se vain on? Ja kaikille ihmisille täytyy tulla vahingoitakin. Rahalliset vahingot lasten suhteen ovat kuitenkin pienimpiä. Siveelliset ovat raskaampia. Ja siinä suhteessa on minulla lapsistani tähän saakka hyvä saavutus. Muuten – milläs oikeudella minä pyrkisinkään vapautumaan elämänhuolista! Velvollisuuteni on perheeni suhteen kantaa ne kaikki heidänkin puolestaan niin kauan kuin jaksan. Heidän osansa lankee aikanaan heidän hartioilleen – Jumalan kiitos! Siinä mielessä kiitos, että nämä huolet kasvattavat, jalostavat, hiovat ihmistä ja muodostavat hänet kykeneväksi tajuamaan lähimmäisensäkin suruja ja kärsimyksiä. Ja juuri se on elämän tärkeä taito.
Illalla oli ukkopiiri Hollossa. Hauskaa.