Ryhmässä oli esillä Lex Kallio. Siellä keskusteltiin rauhallisesti siitä, mistä määrästä aletaan ottaa pakkolunastuksella. Valiokunta oli muuttanut hallituksen esityksen 200:sta 500:taan. Useimmat puolsivat 300. Minä puolsin 200 ja ilmoitin että olisin siinä jo valmis ottamaan 5 %. Mutta lupasin alistua enemmistöpäätökseen, enkä tehnyt ehdotusta. Minun oli mentävä pois kesken. Sitten olivat jatkaneet ja hermostuneet. Äänestyksessä Lohen puheenjohdolla oli pyrkinyt asia sekaantua. Mutta 300 ha määrä oli saanut suuren enemmistön. mutta silloin vähemmistö ilmoittelemaan pidättävänsä ”vapauden” menetellä mielensä mukaan. Niin 200:dan, niin 400 ha puoltajia. Lohi ei kyennyt asiaa johtamaan. Ryhmä meni kokouksesta aivan hajan!
Hyvä Jla sentään! Mitä siitä tulee kun pois menen. Kun nyt jo tulee sekaannus aina kun minä vain hetkenkin olen poissa kokouksesta.
Kirjailijaliiton kokouksesta olin nyt. Siellä oli 5–6 henkilöä! Virallisen kokouksen loputtua saatiin kuitenkin hauska hetki kahvi pöydän ympärillä. Mukana oli O. Manninen, V. Tarkiainen, I. Härkönen, H. Jalkanen ja Aura Jurva, sekä rouva Hilja Krohn-Haahti. Mutta sen havainnon sain että kirjailijamailma on yleensä henkisestä lamaustilassa, ilman henkevöittäviä aatteita ja innostusta. Ne eivät tule Kirjailijaliittoon. Maleksivat kahviloissa taiteilijain kera, muodostavat sellaisen henkisen proletaarijoukon, joka pilkkaa, nauraa ja ylönkatsoo kaikkea millä vain ennestään on arvoa. Sitähän kuvastaa kirjallisuuskin. Ja tällaisten käsissä siis maan tärkein henkinen viljelyssarka. Hulttioiden.