Helsingissä edelleen. Söimme Paavon kanssa yhdessä. Sitten soitin Tasavallan presidentille. Hän kutsui huvimatkalle autossa Sunilan ja hänen kanssaan Tikkurilaan koeasemalle. Hyvin hauska matka. Mutta Relander ei ole vielä läheskään terve. Paraneeko hän?
Katselimme koeaseman, jonka johtajana nyt on Simola. Se ei ole hyvässä kunnossa. Kaikkialla vallitsee epäjärjestys. Useihin kyselyihin hän ei osannut vastata.
Palasimme Hkiin. Jäimme Sunilan kanssa maalaisliiton keskushallinnon kokoukseen. Siellä oli kyseessä järjestää helsinkiläiselle lehdelle 3 milj. osakemerkintä sekä 2 milj. arpajaiset! Niillä miehillä on merkillinen usko näiden summien kokoon saamiseen. Minun täytyi tunnustaa vanhentumiseni ja kenties siitä johtuvat epäilykseni. Olen tottunut maalaisliittoasioissa aina liikkumaan vähillä rahoilla ja vain, tietenkin, ihmisten kanssa, joilla ei ole paljoa rahaa. Maailma on paljon muuttunut, jos nämä suunnitelmat toteutuvat.
Kallio on vahvasti uskovainen nyt. Jokaiseen epäilykseen hän vastaa: Tämä yritys pitää mennä läpi; se ei saa epäonnistua.
Kunpahan niin menisi. Näkisin siinä elämänharrastukseni suurpiirteistä laajentumista silloin kun itse kutistun ja vähenen. Niin onkin asia siis terveellä pohjalla, – mutta minä epäilen sittenkin. En näe vielä sitä keskeistä miestä, jonka käsissä lehden johtajana nämä summat alkaisivat hedelmöidä. Olen eri tahoilla kuullut myöskin jo epäiltävän sitä, tulisiko tuo Helsingin lehti puhtaasti maalaisliittolainen. Se on asia, joka selvenee vasta sitten kun lehti todella jo on olemassa.