Hallitus ja asema. Tänään taasen kerrottiin, että hallitus suunnittelee jotain keinoa järjestääkseen hallitusmuotokysymyksen. Mikä se on ei tunnettu. Toht. Sivénillä kävimme. Hän kertoi että täällä oli käynyt Meklenburgin herttuan kirjuri Brandenstein, tunnustelemassa maata kuninkaalle. Sivén oli arvellut täällä olevan kansassa noin 2/3 tasavaltalaisia. Meklenburgin herttualla kuuluu olevan varoja vain kymmenkunta miljoona markkaa.
Selluloosa-leipää maistelimme siellä.
Veljeni kirjoittaa, että Mikkelin kokouksessa oli Paavo Virkkunen sanonut eräälle Ruuskaselle: ’’presidentiksi voisi tulla esim. Alkio. Ja sitä he eivät koskaan salli.’’
Säälittää sellaistakin miestä joka luulee minusta niin huonoa, että minä olisin valmis tuollaiseen nousukasliikkeeseen, ja että minua johtaisivat noin alkeelliset pyyteet, sekä ettei minulla olisi sen vertaa arvostelukykyä, etten ymmärtäisi kieltäytyä tehtävästä johon en kykene ja jossa tulisin kohtaamaan vain kaikkien vaikutusvaltaisimpien piirien ylenkatsetta ja epälojaallisuutta. Ei! Minä en ole sellaisia jotka asettavat isänmaansa onnen omien kunnianhimoisten tarkoitustensa astinlaudaksi.
Suomelle pitää löytää presidentti joka on tähänastisille poliittisille riidoillemme vieras, jolla on tarpeeksi maallista loistoa, joka ihmisten pienuutta huikaisee, ja nimeä joka takaa yhtenäisyyttä kansassa. Tällä kertaa en näe muita sellaisia kuin Mannerheim.