Kotona. Tänään on suuri kansanhistoriallinen merkkipäivä. On kulunut 50 vuotta siitä kuin Suomen kansakouluasetus vahvistettiin. On valmistettu juhlat kirkossa ja seurahuoneella täällä. Yleensä näyttää siltä kuin maassa ei aivan yleisesti tätä merkkitapausta juhlittaisi. Kansa ei vieläkään ymmärrä, että kansakoulun perustaminen oli kansanhistoriamme tärkein tapaus sen jälkeen kun Suomi yhdistettiin Venäjään. Sillä ilman tätä olisi 19:sta vuosisadan jälkipuolen kehitys ollut mahdoton, eduskuntauudistus mahdoton, nuorisoseuraliike mahdoton, venäläistyttämisen vastustamisen mahdoton. Me olisimme nyt jo laskeneet kansallisuuden puolesta taisteluaseemme ja suuri osa papistoa ja virkamiehistöä olisi meitä opastamassa alistumiseen. 1902-3 asevelvollisuuslakoista ei olisi tullut yhtään mitään, pojat olisivat alistuneet venäläiseen asevelvollisuuteen ja – nyt sadat-tuhannet viruisivat tuolla murhatantereilla! Ja sama olisi laita jos kansakoulusta tuli se rippikouluun valmistuslaitos, jota papisto tahtoi. Se olisi kasvattanut kansan yhä orjamaisemmin pappismielen mukaiseksi, estänyt kansan valistuksellista heräämistä ja tehnyt heidät nöyriksi ja alttiiksi venäläistyttämisvaikutukselle, jonka papisto olisi selittänyt ”Jumalan tahtoon ja esivallan käskyyn alistumiseksi”
Kiitos Sinulle Uno Cygnaeus suuresta historiallisesta työstäsi! Sinä olet Suomen Grundvig – vaikka suomalaisluonteen omituisen itsekkäisyyden vuoksi tätä ei tahdota tunnustaa. Suomen sivistyneet Sinua tuskin pitävät merkkimiehenä! – – -.
Tänään on kirkas, aurinkopaisteinen kylmä ilma. Lämpö varjossa aamulla 4°. Hirveän kylmä ja iso pohjatuuli. Koivunlehti puhkesi toissapäivänä jo hiirenkorvalle; nyt se on pysähtynyt.
Kansakoulujuhlassa oli paljo väkeä. Lasten kanssa, joita oli yli neljäsataa, ainakin 600 henkeä. Onnistunut juhla. Ohjelma oli seuraava:
[lehtileike, juhlapuheen pitänyt Alkio]
Tuuli on pohjoisessa ja aivan luonnottoman kylmä!