Ryhmässä käsiteltiin jatkuvasti Mannerheimin vaaliasiaa. Luopajärvi esiintyi minua kohtaan ilkeästi. Hän ei luottanut Erkon vakuutukseen, että vaalit tulevat. Syytti, että me olimme ottaneet ultimaatumimme takaisin, siinä, että menemme vaaliin, vaikkei vaaleja ole julaistukaan. Ultimatum ei kuitenkaan ollut koskenut tätä. Me olimme delegatsionissa asettaneet yksimielisen vaalin ensi ehdoksi sen että vaalit julistetaan tänään, mutta ei vaaliin osanoton ehdoksi. Luopajärvi sanoi kaksi kertaa, että minä olin asettanut persoonani vaakaan sillä, kun selitin, etten voi olla ottamatta osaa vaaliin, koska en löydä tälle menettelylle laillista pohjaa. Hän yleensä tul-kitsi delegatsionin jäsenten ajatuksia kuin piru raamattua. Siitä häntä muistuttivatkin jotkut muutkin, kuten Lohi, Kallio, Kokko. Ehdotin että asetetaan kaksi ponsien laatijaa, toinen joka edustaisi vaaliin ehdolla suostuvain kantaa, toinen joka laatisi ponnet vaalista kieltäytyvään suuntaan. Edellisen laatiminen jäi minulle, jälkimmäinen Luopajärvelle.
Sitten soitin pääministerille, eikö hän voisi antaa varmuutta uusista vaaleista. Hän lupasi kutsua valtioneuvoston asiaa harkitsemaan. Ilmoitti samalla, että Mannerheim kannattaa vaaleja ulkopoliittisista, valtioneuvosto sisäpoliittisista syistä.
Ilmoitin tästä ’’vasemmistollemme’’ joka Luopajärven johdolla istui ryhmähuoneessa neuvotellen ’’oikeistoa’’ vastaan tähdättäviä ponsia.
Pääministeri soitti minulle klo ½ 12.
”Valtioneuvosto takaa että uudet vaalit julistetaan tapahtuviksi maaliskuun 1 ja 2 pnä.’’
Sanoin, että tämä nyt vaikuttanee sen, että meikäläiset kaikki ottanevat osaa vaaliin, mutta meiltä voi tulla osanottomme ehdoista perusteltu lausunto.
Hän sanoi: No, kunhan ei se vain vaikeuta Mannerheimin asemaa, hänellä olisi nyt niin erinomainen tilaisuus vaikuttaa eduksemme.
Niukkanen oli säätytalon puhelimessa. Hänelle soitin tämän takauksen.
Minusta tuntuu, että tuo äsken ryhmä huoneessa neuvotellut ’’vasemmisto’’ oli samalla hajaannuksen ensimmäinen julkinen ilmiö ryhmässämme, vakavampaa laatua. Minulle tuntui masentavalta astua sinne viemään pääministerin tietoja, kun sain liikkua kuin vieras lähetti vihollisalueella, jossa luottamusta minuun ei enää ole.
Se hetki selvitti minulle että minun on vetäydyttävä täältä pois, ennen muuta pois ryhmän johdosta. Minun vaikutustani pidetään liiaksi persoonallisena, jota kilpailijat inhimilliseltä kannalta eivät sulata. Kateus alkaa hajotustyötään. Se tekee sitä myös vaalipiirissämme, jossa eräät katsovat että minä olen heidän tiellään.
Voi Jumalani, anna vielä tulla joitakin syitä lisäksi, että pääsen pois tästä raskaasta velvollisuudesta!
Radikaalinen suunta ryhmässämme pelottaa minua, sillä se on enempi oppositsioonin kuin todella asian vuoksi. Niissä on monta, jotka eivät läheskään aina tiedä mistä oikein on kysymys. Sitte heissä on vallanhimoisia, varsinkin Juutilainen ja Luopajärvi. Minä valitan Lj:n puolesta. Sillä hänen luonteensa on alkanut kehittyä yhä valitettavampaan suuntaan.
Kun pääsisin pois – hoitelemaan sieluani!
Ryhmässä. Luopajärvi tunnusti, että valtioneuvoston annettua takauksen vaalien kutsumisesta hän katsoo, että ei ole enää syytä pidättyä vaalista.
Useat, myöskin ’’vasemmistolaiset’’ käyttivät puhevuoroja ja hyväksyivät lausuntoni.
Se hyväksyttiin esitettäväksi yksimielisesti. Luopajärvi luopui ehdotuksestaan.
Puhemiesneuvostossa toin esiin vaatimuksen S:n kirjelmän asian kahtia jaoksi, sekä esitin ponteni.
Niitä ei enemmistö kannattanut.
Kumpasestakin äänestettiin.
Olen jo huomannut, että kiihtymykseni äsken oli liiallinen.
Ryhmäin välisessä valtuuskunnassa toi pääministeri esiin kysymyksen saksalaisista sotilasupseereista. Voivatko ne jäädä Suomen armeijaan. Esitettiin von der Goltzin tunnettu sanomalehdissä julaistu kirjelmä.
Pääministeri: Saksan ja Ententen välisessä sopimuksessa vaaditaan että kaikki tällainen väki poistuu Venäjästä syntyneiden valtioiden alueelta. Hallitus katsoisi että ainakin 15 upseeria tarvitaan. Sen vuoksi on sähkötetty Mannerheimille, että hän koettaisi saada Ententeltä luvan tähän. Hallitukselle olisi ollut epämieluisaa ellei olisi voitu asiaa näin järjestää. Kenraali Mannerheimin vastaus oli jyrkästi kieltävä. Yksikin saksalainen instrutsioni jääneenä Suomeen olisi välirauhan rikos. Sen vuoksi siis kaikki joutuvat lähtemään pois. Hallitus aikonut suorittaa heille 2 k.k. palkan etukäteen. Otettu kiitollisuudella vastaan. Ollut maassa kiihtynyt mieliala, mutta hallituksen vallassa ei ole ollut muuttaa asiaa.
Kallio hyväksyi toimenpiteen m m 2 k.k:n palkan etukäteen maksamisesta. Hänestä tuntuu että hallituksen toimenpide olisi hyväksyttävä.
Hahl: Mitä uhkauksia ne ovat, jotka ovat hermostuttaneet.
Pääministeri: Oli tuotu hallitukseen uhkauksia, että hallitus ajetaan pois, ellei se saa pidätetyksi näitä instruktöörejä.
Estlander ehdotti, että saksalaiset jäisivät suojeluskuntapäälliköitä [tarkoittaa: -ksi].
Ingman. Se ei käy, mutta oli ajateltu että ne, jotka tulevat tänne yksityisten palvelukseen, voisivat tuonnempana [yliviiv. jäädä] olla suojeluskunnan palvelukseen.
Ahmavaarasta tuntui pahalta että ententte näin sekaantuu meidän sisäisiin asioihimme. Onko Mannerheim itse tätä vaatinut, vai onko se ententten vaatimus? Mannerheimin yksityisvaatimuksena se olisi kiusallinen.