Sitten menimme Paloheimon konttoriin. Sieltä Aleksanterin narikkaan, josta kerrottiin sinne joutuneen varastetun ja ryöstetyn, sekä maasta paetessa myödyn kullan, hopean, matot ja möbelit. Kävimme tuon kumman paikan läpi. Ylenmäärin ahdettuna kallisarvoisimmasta mitättömimpään jos minkälaista rihkamaa. Markkinapiha harmonikkoineen. Sisä- ja ulkomaisia. Kuvittelin, miten tuo tavara oli kiertänyt Nevskiltä narikkaan. Kylmä. Ruokatavaramyymälässä ja makeiskaupassa. Pähkinäleivos. Kaviaari. Syömään Paperitrustin konttoriin.
Tulimme taas Ministerivaltiosihteerin virastoon. Nousi kysymys: yritämmekö tavata joitakin edustajia Taurian palatsissa. Holsti katsoi sen suotavaksi. Mutta Rautapäästä ja minusta tuntui se kovin vastenmieliseltä, sanomalehtihaastattelun luontoiselta, vallanrapuissa travaamiselta.
Englannin lähetystössä kävin Holstin kanssa. Lähettilään apulainen Lindley ilmoitti heti, että eilen oli Helsinkiin jo sähkötetty Englannin hallituksen vastaus, että se on valmis heti tunnustamaan Suomen itsenäisyyden, edellyttäen että Suomi on puolueeton; lopullinen tunnustaminen jää siksi kuin Venäjän kansalliskokous ensin tunnustaa Suomen itsenäisyyden.
Kysyin: Entä, jos kansalliskokousta ei lähiaikoina saada aikaan, tahi jos se väkivalloin estetään toimimasta, onko meidän silloin jäätävä epävarmuuteen?
Lindley: Jos niin käy, täytyy tänne joku hallitus, jonka Englantikin tunnustaa ja sen kanssa ratkaistaan asiat. Se voi silloin tunnustaa Suomenkin itsenäisyyden.
Kysyin: Entä finanssit? Tullaanko vaatimaan, että Suomen pitää ottaa osaa Venäjän sotavelkoihin?
Lindley: Ei. Se on heidän ja Venäjän väliasia. Suomi ja Venäjä järjestäkööt välinsä.
Lisäsin: Sitä paitsi Suomella ja Venäjällä ei ole koskaan ollut mitään yhteisiä valtion finansseja.
Englantilaisessa sanomalehtitoimistossa emme tavanneet hra Villiamsia. Holsti puhutteli varajohtajaa, joka ilmoitti että Suomen sanomalehdistön englantilais-vihamielinen suunta. Huomautettiin, että se lie johtunut siitä, kuin Venäjä on Suomen sortaja ja Englanti on Venäjän liittolainen.
Neiti Furuhjelm kävi puhuttelemassa erästä naisasia-naista, rouvaa, ja tämä oli kovin vastenmielinen Suomen itsenäisyysasialle.
Päivällisillä oli kanssamme eräs oikeistovallankumouksellisen puolueen sanomalehtimies, hra Brailovski, muuten Plehanovin hyvä ystävä. Hän piti Suomen itsenäisyyttä hyvin valitettavana asiana. Jos Venäjä kukistuu on se myöskin Suomen häviö. Saksan vaikutus Suomeen tulee olemaan kovin vahingollinen ja lopulta hävittää Suomen. Jos Venäjä voimistuu, ja taantumushallitus pääsee siellä valtaan, valloitetaan Suomi takaisin. Suomen itsenäisyyttä hän ei kuitenkaan vastusta, vaan se saa tapahtua vasta sodan jälkeen.
Hänelle selitettiin. että Suomessa oleva Venäjän sotaväki ei ole Saksalaisille mikään vastus, ne eivät tappele, eivätkä suojele Pietaria. Ne ryöstävät Suomessa ruokaa, villitsevät huligaaneja, vaativat nyt 100 milj., kuka tiesi mitä seuraavassa asteessa. Voiko hän tätä puoltaa? Vastasi, että nämä ovat hänelle uusia asioita, joita hän ei ole, muka tuntenut, eikä hän löydä heti niitä vastaan vastasyitä.
Kansalliskokous yritti tänään kokoontua Taurian palatsissa ryhmittäin. Mutta bolsevikit tulivat pistimien kanssa ja tyhjäsivät koko palatsin.
Meillä oli aikomus käydä siellä tapaamassa joitakin puoluejohtajia, mutta näin ollen olisi sekin ollut turhaa.
Ruhtinas Krapotkinia yritimme tavata, mutta hän oli matkustanut Moskovaan.
Breshko Breshkovskaja oli poissa kaupungista, joten emme saaneet häntäkään tavata, kuten ajattelimme.
Kuulimme, että molemmat, erittäin Krapotkin, eivät pidä Suomen eroamisesta.
Kadettijohtajia ei voinut saada tavata, ne olivat joko piilossa tai vangittuina.
Asemalle tullessamme menimme näyttämään passiamme. Röyhkeä laiskannäköinen solttu selitti, ettei täältä lasketa ketään, muuten kuin kaupungin päällikön luvalla. Mutta joku poliisimestari toisessa pöydässä tarkasti ystävällisesti passimme ja merkitsi ne näytetyksi.
Kun nti Furuhjelm ja Holsti tulivat pari minuuttia myöhemmin, heidän passinsa katsottiin, mutta eivät enää tarvinneet leimaa ei kirjoitusta. Taas tarkastettiin passit ennen kuin pääsimme junaan. Ja junassa taas Valkeasaareen tullessa.
Vaikutelmani. Täällä on hyvin vähä tietoa Suomen asioista. Olisi järjestettävä nyt ministerivaltiosiht. virasto agitatsionikeskukseksi, josta säännöllisesti järjestetäänkin kohtaamisia edustajain ja Venäjän puoluemiesten kesken.
Sen lisäksi pitäisi tänne Pietariin heti järjestää suomalainen sanomalehtitoimisto, joka järjestelmällisesti antaisi tietoja Suomen asioista venäläisiin lehtiin ja pitäisi Suomen sanomalehdistön päivän tapausten tasalla Venäjän asioissa ja yleisen mielipiteen kehityksessä.
Venäjän kansalliskokous ei ilmeisesti tule tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä. Mutta meidän ei sovi siitä säikähtää, se tunnustus on nöyryytetylle Venäjälle yhtä vaikea antaa kuin Suomen tunnustaa nyt enää Venäjän herruutta.
Venäläisiin on niin syvästi painunut mahtava-valtiokäsite, että heidän on siitä mahdoton käden käänteessä luopua. He, melkein kaikin uneksivat vielä kerran jaloilleen nousevasta mahtavasta Venäjästä.
Monarkistit, oikeistolaisimmat, ovat nyt hiljaa. He pitävät että bolshevismi parhaiten edistää heidän asiaansa, joten sen valmistama kypsä hedelmä putoaa aikanaan heidän käteensä.
Eikä se ole mahdotonta. Yleinen kyllästyminen vallankumoukseen kasvaa.
Tänään ammuttiin joitakin kanuunanlaukauksia kaupungilla jossain.
Voi, voi, kun Suomen sosialidemokratit nyt ymmärtäisivät kansallisen veren äänen. Meillä olisi nyt mainio tilaisuus järjestää asiat hyvin. – Heiltähän on turha odottaa sellaista itsesäilytysvaistoa.