Vaasaan. – Yöllä on vahvasti satanut. Mutta poutaa alkaa tehdä. Lämpömittari osoittaa 18! Suloinen ilma. Olen nukkunut vähän huonosti, en taida olla oikein terve. Se kai johtuu ukonilmasta joka panee reumatismin toimimaan. Minua pelottaa se huomaavaisuus ja homma johon ihmiset näyttävät minun tähteni ryhtyneen 60-v. päivänä johdosta. Minä huomaan ympärilläni salaperäisiä hommia, en tiedä mitä kaikkea puuhataan. Toivoisin niin hartaasti pääseväni siitä pian ohi ja sitten ihmisten joukkoon toverina, ilman joutavia jalustalle asetteluja. Tämä ei ole hauskaa, se on pelottavaa. Se luo orjailemisen rajan ihmisen ja ihmisen välille ja tekee vaikeuksia toveruussuhteille. Mutta minun täytyy nyt alistua, koettaakseni sitte heti luoda umpeen näin syntynyt raja-aita. Minä kestän taisteluissa ja haukuttuna, mutta minä pelkään liiallisia tunnustamisia. Ne luovat enempi ja vaarallisempia vihamiehiä, kadehtioita, usein vanhoista ystävistä. Ja sellainen tulos on surullinen. Jumala antakoon minulle mahdollisuuden pujahtaa alas huomion jalustalta toverieni joukkoon.
Kun ajattelen elämääni, en huomaa siinä mitään erikoista muuta kuin sen, että olen aina yrittänyt täyttää velvollisuuteni. Mutta niinhän tekee moni muu.
Sateista, sumuista ja lämmintä. Kyllä maa kasvaa nyt silmissä.
Veljeni pitäisi vaimoneen tuleman tänä iltana ja Paavo aamulla.
Vaalitaistelu kiihtyy. Odotan että ne tekevät kokoomuksen taholta hyökkäyksiä viime tingassa.
Tähän astiset eivät ole vaikuttaneet mitään. Maalaisliiton rintama näyttää hyvin vahvalta kaikkialla. Alan uskoa että saamme jotain 46–48 edustajaa. Kunhan vain ryhmän qvaliteetti kasvaisi qvantitatiivisessakin suhteessa!
Illalla tulivat Aaroni ja Miina Ahdin kanssa. Oli iloista saada heidät taas tänne. Veljeni ei ole läheskään niin huonossa tilassa kuin olin luullut. Hän ei ole entistään huonompi.