Professori Mikkola oli kutsunut puhemiehet kuulemaan hänen erästä selostustaan. Puhemiehistön huoneessa hän selosti: Mikkola. Nyt oli von der Goltz aivan kategorisessa muodossa sanonut jotain Suomen hallitusmuotoasiasta. Siellä puhuttiin m. m. suuriruhtinas Mikaelin varastamisesta Permistä, joka katsottiin merkitsevän että Venäjän monarkistit aikovat häntä keisariksi. Von der Goltz kysyi Mikkolalta, mitä kuului Seinäjoen kokouksesta? Mikkola sanoi selostaneensa että siellä tuntui olevan hyvin valtaava tasavaltalainen mielipide ilman ettei se tuntunut olevan vain agitatsionin kaikua. Silloin sanoi von der Goltz: Kuten minä olen teille sanonut ennenkin, ei se ole meille yhdentekevää minkälainen hallitusmuoto Suomelle tulee. Siihen asti, ennen kuin ententte oli mielensä lausunut, ei pantu suurta huomiota Saksassa siihen, millainen hallitusmuoto Suomelle tulee. Mutta nyt, kun ententte on kannan ilmaissut, ja tuonut esiin ehdotuksensa tasavaltaisesta hallitusmuodosta, niin se merkitsee että Saksa ei sitä tahdo.
Liittosopimuksen aikaansaaminen Saksan ja Suomen välillä on alettava Suomen puolelta. Jollei Saksan ja Suomen välille tule liittoa, on Saksan valittava toinen menettely. Jos Suomi tulee ententten liittoon, voi se johtaa Suomen joko Venäjän tai Ruotsin alle.
Mikkola sanoi vakuuttaneensa Seinäjoella olleen saksalaisystävällinen mieliala. von der Goltz: ’’Jaa, jos nykyinen, saksalaisystävällinen hallitus kukistuu, kuka takaa, ettei tule, joko kaksimielinen, tahi saksalaisvihamielinen hallitus.
Kummastusta ja kysyvää huomiota on herättänyt että suuriruhtinas Kiril asuu Suomessa. Ajatellaan häntä suunniteltavan Suomen hallitsijaksi.
Jatkuvassa keskustelussa kävi selville, että von der Goltziin on jo vahvasti vaikuttanut se, että häntä ympäröivät monarkistit. Mikkola puhui Holstin ja H. San. ententte-ystävyydestä, joka on ilmennyt entisinä sotavuosina. Sanoin, että jos niistä tahdotaan saada pohja sille ententteystävyydelle, jota nyt epäillään olevan, on se katalaa. Täällä on huomatuita monarkisteja, jotka vielä pari vuotta sitten olivat valmiit panemaan 100,000 Suomen miestä Venäjän puolesta Saksaa vastaan. Ne ovat nyt saksalaisystäviä. Onko siitäkin tehty selkoa von der Goltzille? ’’O – on,’’ sanoi Mikkola. Jäin kuitenkin epäilemään. Lausuin kiihtyneenä, että täällä on tehty isänmaalle karhunpalvelus sillä että monarkistisia tarkoituksia silmälläpitäen on saksalaisiin istutettu se käsitys että tasavaltalaiset ovat saksalaisvihollisia. Tämä vaikutus näyttää jo tehonneen. Samaan yhtyi Lundsson lausuen kiihtyneenä ankaran paheksumisen. Mikkola hätäytyi, vakuutti, että hän on parhaansa mukaan esittänyt asiat oikeassa valossa. Sanoin hänelle: Teidän tehtävänne on äärettömän arkaluontoinen, jossa subjektivisten katsantotapojen esittäminen voisi tuottaa suuria vahingoita. Kysyin, voiko hän hankkia meille tasavaltalaisille audienssin von der Goltzin luo heti juhannuslomalta tultua? Lupasi. Puhemies Lundsson, jolla nyt oli sopivaa aikaa lupasi mennä jo tänä päivänä.
Johtopäätös. Minä luulen, että Mikkola oli hallituksen edustajana Seinäjoella, että hän sai tehtäväkseen puristaa sikäläisten vaikutusten perusteella von der Goltzilta tuo ’’ei se ole meille yhden tekevää.’’ Hallitus, saatuaan tietää Seinäjoen kokouksen tulokset, kutsutti meidät kuulemaan ultimatumiaan, jota nyt painostettiin von der Goltzilta puristetulla tiedonannolla.
[Erillisenä kappaleena, jatkoa aikaisemmasta:
”Mitä nyt on tehtävä?
– Euroopan kansantalous sodan jälkeen. Suomen. Maamme tarve valtion toimesta järjestää tuotantoa.
– Punaisten vankien työ. Kasvatus. Palkka.
– Valtion raha-asiat.
– Sotalaitos.
– Yksityistalous.
– Millainen valtiollinen, taloudellinen ja yhteisk. tila on meillä rauhan jälkeen ja milloin rauha tulee?
– On selvitettävä venäläisen ja länsimaisen hypnoosin vaarat kansallisuutemme uhkana, kapitalismin ja sosialismin kansainvälinen liittoutuminen – kansallisuuden uhkana. Miksi kansallisuuden on koottava voimansa näitä vastaan.”]
Nykyinen asema
Arvioidessani kaikkia nyt ilmenneitä asianhaaroja, olen tullut siihen käsitykseen että meidän hallituksemme tuntee nyt olevansa saksalaisiin nähden samassa asemassa kuin tuonaan punainen hallituksemme venäläisiin nähden. Hallitus on ilmeisesti joutunut voimakkaan saksalaishypnoosin valtaan, joka on sikäli voimistunut, mikäli hallitus on tuntenut luisuvansa oikealle, etääntyvänsä kansasta ja joutuvansa monarkististen suur-Suomi lumousten valtaan. Svinhuvud tuntuu käsittävän Saksan Suomen poikasen kiltiksi sedäksi, jolta voi pyytää aseapua valloitusretkiin, raha-apua sisällisten asiain järjestelyyn, sotilasapua kurinpitoon, ja, joka apu olisi samalla tarkoitettu kansantahdon ilmausten kurissapitämiseksi. Hallitus tuntee kuitenkin vaistomaisesti että maan itsenäisyys on vaarassa ja luulisi siitä pelastuttavan sillä, että joku Hohentzollern kutsutaan Suomen kuninkaaksi, toisin sanoen: Suomi lahjoitetaisiin siirtotilana Hohentzollerin hallitsijahuoneelle. Tämä sellaisenaan merkitsisi samalla tulevaisuuden kuninkaallista valloituspolitiikkaa, jonka ääriviivat eivät näy. Kun hallitus, kykenemättä järjestämään pienintäkään todellista järjestysasiaa, tuntee nyt avuttomuutensa – se olisi valmis panemaan saksalaisen keisariuden täällä sotilasdiktatoriksi, päästäksensä komennettava sijaan [tarkoittanee ”komentajan sijaiseksi yms.].
Näin minusta tuntuu asia olevan.
Minä ajattelen, että Suomen asiain järjestelyssä tarvitaisiin nyt ennen muuta luja ja kauas kantava ohjelma, jota hallitus noudattaisi. Tässä ohjelmassa on pidettävä sisäinen rauha tärkeimpänä. Sillä nykyinen tilanne loihtii esiin taistelun uudelleen kotimaassa samalla aikaa kuin viholliset kärkkyvät jo itärajalle uhaten, jopa jo on ryhtynyt taisteluihinkin. Siis välirauha hallitusmuotokysymyksessä niin, että se lykkääntyy yli vaalien ja sillä välin hallitus, ollen yhtämittaisessa, välittömässä vuorovaikutuksessa eduskunnan kanssa ottaa huomioonsa sen toivomuksia, eikä esiinny aina vain käskijänä.
Monarkiaa ja Karjala kysymystä ei saa kytkeä yhteen. Mutta jos ne kytketään, on selvää, että Karjalan kruunulla emme me saa luovuttaa itsenäisyyttämme. Suomi entisellään ja tasavaltana ennen, kun me annamme kruunumme vieraisiin käsiin.
Raha-asiain järjestely on tehtävä useiksi vuosiksi heti, nim. suunta määrättävä sellainen, että valtion metsistä ja valtiolle hankittavista monopoleista hankitaan tulojen pääaines.
Punaiset, ne jotka ei ole rikollisia, on saatava tyytyväisiksi. Kaikki kostotoimenpiteet on lopetettava. Maakysymys on nyt ratkaistava ja vielä tänä kesänä ajettava se läpi niin että ne saavat kirjat kouraansa, ehdittiin eroittaminen maan päällä toimittaa, tahi ei. Suomalainen vitkastelu on tästä nyt syrjäytettävä.
Sotalaitos on järjestettävä niin, että kansa tietää mistä on kysymys.
Ruoan saanti ensi talvea varten on järjestettävä jo kesällä. Pitemmälle ajalle on tehtävä varma suunnitelma. Gulashaus estettävä – kuoleman rangaistuksen uhalla.
Tulevaisuus on järjestettävä kokonaan silmälläpitäen seuraavia mahdollisuuksia:
Maailmansota jatkuu, puute ja kurjuus käyvät yhä suuremmiksi. Ollaan menossa yleistä maailman-anarkiaa kohti. Mikään valta ei kokonaisena säily kumousliikkeen kynsistä. Kansat tulevat määräämään hallitusten politiikasta. Suomi voisi tästä päästä helpommalla, jos sen hallitus ymmärtäisi, että nyt on kansaa tyydytettävä eikä uhattava Rehabeamin skorpioneilla.
Mutta kaikki alkaa viitata siihen, että meillä oleva hallitus on heikompi kuin osataan aavistakaan. Sillä ei ole mitään muuta pelastusohjelmaa kuin: Saksan keisarin poika! Ja se on oljenkorsi uuden Suomen luomisessa. Sillä kansaan pitäisi nyt nojata. Mutta valkoisten vaatimukset radikalisista köyhälistön etuja tarkoittavista uudistuksista, ne leimataan hallituksenkin taholta: punakaartilaisuudeksi. (Mikkola hallituksen edust. von der Goltzin luona). Herra Jumala kuinka nämä ihmiset on lyöty sokeudella!