Kotkan lakko-jutut. Palmgrén: Lastauttajain liitto ei kuulu työnantajain liittoon. Lakko koski kipeästi sahoja ja selluloosatehtaita. Työnantajain kieltäytyminen neuvotteluista johtui siitä että vaadittiin joukkosopimuksia. Sopimuksen teko oli lastauttajain asia. Työnantajain Liiton valtuuskunta on saanut vapauden neuvotella. Kysymys palkan nostamisesta: työnantajat pitivät mahdollisena palkkojen jonkunlaisen nostamisen, mutta lastauttajajärjestö sitä vastustaa. Kyseessä on kaksi periaatteellista kysymystä: palkkakysymys ja kysymys työntekijäin kuulumisesta ammattijärjestöihin. Lastauttajain kokouksessa viime viikolla oli yksimielisesti päätetty ettei palkkoja koroteta, koska työ suurelta osalta on urakalla suoritettu.
Päätettiin että Palmgren koettaa neuvotella asiasta työnantajain kanssa ja antaa myöh. tietoja tänään.
Hiippakuntajako oli tänään esillä. Ehdotettiin ensi vuoden budjettiin 150,000 mkn määrärahaa. Tulisi toinen ruotsalainen ja toinen suomal. uusi hiippakunta. Panin vastalauseeni merkiten, ettei päätös sisällä vielä periaattellistakaan päätöstä hiippakuntajako-asiassa.
Aunuksen asia. Sotaministeri ilmoitti, että Savon jääkärirykmentistä lähetetään 200 miestä pohjois-puolelta Suojärveä Lintajärvelle puoltamaan siellä rintamaa. Tukijoukkoa ei ole vielä lähetetty.
Soininen epäili että tämä käsitetään hyökkäykseksi.
Erkko piti, että tämä toimenpide on parempi kuin eilen suunniteltu.
Alkio hyväksyi toimenpiteen.
Pääministeri moitti teon olevan ristiriidassa eilisen kanssa.
Kahelin hyväksyi.
Sotaministeri ei puollusta että teko on oikea, mutta ei puoltanut eilistäkään. Tämä on vain käytännöllisempi.
Hyväksyttiin.
Soininen lausui eriävän mielipiteensä, hän puoltaisi vain vapaaeht. joukkoja.
Kallio ei tahtonut olla tätä vastaan, vaikka oli epäilevällä kannalla asian suhteen.
Vennola kysyi, tahtovatko ministerit luopua eilisestä päätöksestä? Kun pyritään vetäytymään pois, vaatii selvää päätöstä.
Kallio ilmoitti ettei hän ole tätä vastaan, mutta epäilee.
Ritavuori hyväksyi että komppania lähetetään, mutta ei että se lähetetään ulkopuolelle Repolan ja Porajärven rajojen.
Berg puoltaa eilistä päätöstä, sillä huomautuksella että nyt tehty muutos on käytännöllisempi. Ei vastaa, joutuvatko ne taisteluun.
Kysymys valtiop. delegatsionin kokoon kutsumisesta otetaan toisella kertaa esiin.
Presidentin päivälliset
Sinne saapuivat kaikki nykyiset ministerit ja kenraali Mannerheim. Hyvin jäykkä tunnelma. Keskusteltuaan muutamain ministerien kanssa, M. lähti kahvin jälkeen pois, hyvästellen vain presidenttiä ja pääministeriä. Ei edes katsahtanut meihin maanmatosiin!
Se teki tunnelmassa lopullisesti ratkaisevan käänteen.
Hän oli keskustellut Luopajärven kanssa Pohjanpalon tulkkina ollessa Aunuksen politiikasta. Silloin oli hän sanonut, että Aunuksesta olisi kokonaan vetäydyttävä pois ja kaikki voimat varustettava Pietariin menoa varten.
Kenraali Ignatius ja Aunus.
Holsti kertoi Ignatiuksen sanoneen: Sieltä Aunuksesta on vetäydyttävä kokonaan pois, se ei ole muuta kuin maalaisliittolaisten Alkion ja Luopajärven politiikkaa. Sitten on alettava voimalla uusi hyökkäys tietysti Pietariin päin.
Siis molemmat tahtoisivat nyt kääntää selkänsä Aunukselle ja Koltshak-judenitshilaisten mukana lähteä Pietariin.
Mannerheimin tarkoitus.
Minun käsityksekseni on nyt selviytynyt aavistus, että Mannerheim tarkoittaa maailman kuuluisuutta: lähteäkseen suomalaisilla joukoilla valtaamaan Pietari, selvittämään koko Venäjän kysymys. Hän luulee saavansa Venäjän operatsionissa eurooppalaisten joukkojen ylijohdon. Tähän uhrataisiin Suomen nuoriso! Hänellä voi olla tarkoituksena, että Suomi jäisi riippumattomaksi, mutta hänellä voi olla myöskin tarkoituksena vain Venäjän valtakunnan uudestaan pystyttäminen ja Pietarin tekeminen Venäjän pääkaupungiksi, jolloin Suomen vapaus, ja varsinkin Viron vapaus olisi mennyttä kalua.
Nyt selvenevät tämän valossa eräät aikaisemman politiikan ilmiöt. Pariisissa ovat Enckel ja Törngren koko viime kevättalven toimineet Holstin selän takana – ainaisessa yhteistoiminnassa venäläisten emigrantien kanssa. He ovat hieroneet sopimusta siitä, että M. lähtisi Pietariin, – ilman että sitä on hallitukselle suoraan ilmoitettu. Holsti on paljastanut jo useita virallisia, Ehrnrothin aikaisia sähkösanomia, joilla on sangen alleviivattu merkitys, mutta joita Ehrnroth ei koskaan hallitukselle esittänyt. Esittikö hän ne Mannerheimille? Ilmeisesti.
Se ’’sopimus’’ jota puuhattiin judenitshilaisten kanssa, oli aluksi – sopimus Pietarin operatsionista, seurauksena siitä Suomen itsenäisyys, Inkerin kulttuuriautonomia ja kumpastenkin maiden vastakkaiskorvaukset. Mutta minä nostin myrskyn. Sotasopimus ja Inkerin uhri poistettiin. Jälelle jäi vain Suomen itsenäisyys ja meille edullisia kohtia. Mutta tätä ei ole allekirjoitettu.
Minä aavistan että kaiken tämän takana on ollut Mannerheimin politiikka.