Herään makuuvaunussa kun juna jo seisoo Seinäjoella. Olemme samassa osastossa A. Koiviston kanssa. Pelästys. Meidän on muutettava junaa! Ristin rastin vaatteita päälle! Mutta – Vaasan juna jo menee. Me jäämme Seinäjoelle!
Katkeroittuminen. Se oli konduktörin syy, joka ei pitänyt huolta herättämisestä. Eivätkä Virkkunen, enempää kuin Kalliokaan, herättäneet, vaikka olivat ulkona ja Virkkunenkin meni Vaasaan.
Ei muuta: menin hotelliin, otin huoneen ja rupesin makaamaan.
Ilkasta näen, että Aulanko oikasee Jeremiaksen tuonoista verrattain törkeätä hyökkäystä. H-la-parka oli taas langennut harkitsemattomaan tekoon tutkimatta.
Minulla on harmia tästäkin.
Tuntuu kun kaikki harmit nyt kasautuisivat rinnakkain minua hätyyttämään juuri jouluksi häiritäkseen joululepoanikin.
Kunhan vain ei kotona olisi mitään tähän lisäksi, niin se sentään menisi.
Minulla on varmasti tiedossani elettäväksi vain yksi maallinen elämä, se on nykyinen. Ja tämän elämän hedelmä on kehityskykyinen sielu, joka, uskoni mukaan, jatkaa elämää toisissa olosuhteissa sitten kun savimaja tulee arvottomaksi ja alkaa hajota.
Minusta tuntuu, että elämää on minulle vielä jälellä. Jos sen käytän edelleen yhteiskunnan renkipalvelukseen, miten suuriarvoiseen tahansa, jään minä itse lopulta henkisesti vaivaishoitoon. Sisässäni jokin voimakas ääni vaatii nyt jo ottamaan vapautta, ruvetakseni kasvattamaan itseäni, tekemään samalla elämästä yhteenvetoja, ehtiäkseni tehdä sen, jos mahdollista, ennen kuin kuolen. Tämä lopputilinteko sisältäisi: sisäisten elämänarvojen tutkimista, parhaillaan tapahtuvaa jättiläiselämänarvojen tarkastamista, maanviljelystyötä: kaiken tämän vaikutelmain kirjaanpanoa. Vaimoni kanssa läheistä yhdessäelämistä, lasteni hoivaamista, lähimmän ympäristöni kanssa seurustelua. Se merkitsisi elämää hiljaisuudessa, voimaperäistä kirjallista työtä.
Maalaisliittolaiset sanovat, ettei, muka, eduskuntaryhmä tuli toimeen ilman minua, että se hajoaa. Joutava pelko! Ellei sillä ole koossapysymisvoimaa, se hajoaa kuitenkin minun kuolemani jälkeen jota ei voi välttää. Mutta sen liikkeen elinjuuret ovat maassa. Se elää. Sille on hyödyksi että minun prikattu henkilöni häviää johdosta. Uudet voimat astuvat sijaan. Sille voi olla suurempi hyöty siitä kirjallisesta työstä jota sitten voisin rauhassa jatkaa.
Näin pitää saada järjestetyksi.
Saavun sitte sekajunalla, jo täysin rauhottuneena kotiin. Täällä on kaikki avoimin sylin jouluvalmiina vastaanottamassa.
Mutta sydän on kipeä sen vuoksi, että Seinäjoella niin suutuin ja kirosin. Pitkän aikaa hillitty vanha Aatami katkoi kahleensa, jotka eivät vielä olleet vahvat. Saatan niin syvällä nöyryytyksellä tuntea: olevani heikko ihminen.