Muutamme. Ihana, aurinkoinen talvipäivä. Kööpikän Kosti ja kaksi renkiä ajamassa. Hyvällä rekikelillä sujuu kaikki mainiosti. Illalla viimeiseksi olemme vaimoni kanssa kahden entisessä kodissa ja juomme lähtökahvit. Lehtonen tuli sattumalta lähtökekkeriin.
Niin menimme Alkiomäkeen. Vaimoni kantaa kaikellaista pikkutavaraa, kahvipannua y. m. Minulla oli keksi ja suuri taulu.
Alkiomäestä vilkkui kuusten takaa kirkas valo. Se on tuleva siis kodiksemme!
On omituista etten tunne suurempaa kaihoa jättäessäni vanhan kotini. Eikä Annikaan. Mutta minähän olen juuri tänne mäkirantaan ikävöinyt pari vuosikymmentä, enkä juuri koskaan painunut siihen ajatukseen että levoton kolmentienhaara olisi minun vanhuudenkotini. Sen lisäksi olen nyt koko kesän suurella hartaudella rakentanut ja suunnitellut tätä uutta kotia. Se on näin tullut unelmien kodiksi.
Tulimme kotiin. Kaikki huoneet on täynnä muuttotavaroita. Syön kahvi-illallisen ja laittaudumme väsyneinä nukkumaan.