Sanomalehdet kiristelevät hampaitansa maalaisliittolaisia vastaan elintarvelain myttyynmenon johdosta. Hallituksessa valmistellaan uutta esitystä, joka olisi meidän tahtomme mukainen.
Se oli hyvin tärkeä teko meidän puoleltamme varoituksena että meidänkin piinattu kärsivällisyytemme joskus loppuu.
Ja sen ne, vastustajat, tuntevat. Se heitä katkeroittaa.
Minulla on nuha. Tulin puolipäiviltä valiokunnasta ja menin maate.
Annikaltani sain vuoteeseeni kirjeen. Kiitos rakas Annikka.
Alli Hollo soitti ja ilmoitti, että isä-Hollo nyt oli kirjoittanut haettaneensa kaikki Juhon ja Allin omaisuuden Laihialle, ostaneensa sen ja maksaneensa 35 tuh. markkaa. Kaikki Allinkin vaatteetkin sanoi viedyn.
Tämä on hämmästyttävää. Hollo sotkee itsensä tuohon asiaan. – Kysyi minulta mitä on tehtävä. Neuvoin häntä menemään Laihialle ja koettamaan sovittelutietä ensin, sitten antaa asianajajan haltuun.
Saa nähdä mikä tästäkin jutusta kehittyy.
Joka tapauksessa Hollo E. on antautunut rikolliseen toimintaan – rakkaudesta rikolliseen poikaansa.
Kuinka säälittävä onkaan Alli Hollon kohtalo: Ajetaan maantielle, – se on barbarismia. Ja tämän tekee mies, joka on toistakymmentä vuotta elänyt hänen kanssaan ainakin näennäisen onnellisessa avioliitossa! Mies, jolle kaunotiede on elämäntyönä.
Se on tragiikkaa.