Heikki Meriläisen sain aamulla vieraakseni. Vietimme yhdessä 2 tuntia. Hän kertoi. Tulen nuo haastelut julkaisemaan erikseen. Hän on todellakin pyhiinvaeltaja joka on täällä pettynyt. Oli professori Krohnilta kuullut että Aho oli eilen, ’’koko päivän juossut kylillä’’, sekä, että ’’Aho oli ollut hyvin kylmä’’ hänen eläkeasiansa suhteen, jota taas prof. K. oli sanonut ’’heidän puoleltaan’’ kovasti ajetun. Arveli M. ’’Olisko Ahon omatunto ollut levoton.’’ Ja hän oli aikonut mennä vain kättä puristamaan ja kiittämään eläkehankinnasta. Sen hän ’’olisi saattanut tehdä vaikka sairasvuoteen vieressä’’, eikä hän olisi sen enempää häirinnyt.’’ Minä koetin saada häntä paremmalle tuulelle. Mutta sitä en voi kieltää, että silmääni näytti, kuin korpikirjailijan sielussa olisi pyhiinvaellusmatkalla yhtäkkiä sammunut ’’tähti’’, joka oli ollut hänen silmässään pitkiä aikoja. Ja siinä oli murhenäytelmän aihetta!
Olen varma, että Aho menetti hyvin paljo siinä, että hän työnsi Meriläisen pois oveltaan.
Ryhmässä käsiteltiin uudelleen suojeluskuntain avustusasia. 24 ä 9 vastaan päätettiin kannattaa 25 miljoonaa. Eriävän käsityksensä ilmoittivat: Leppälä, Pitkänen, Liakka, Hahl ja Kukkonen ja Niukkanen, joista 3 ensimmäistä eivät sanoneet voivansa äänestää enemmän kuin 20 milj. puolesta.
Hallituksen erosta ovat suuret jymyt liikkeellä. Hallitus ei ole vielä sitä kuitenkaan käsitellyt. Eron aiheina: ruotsalaisten taipumattomuus amnestian vuoksi asettamaan uusia ministereitä, hiippakuntapäätös, 1,700,000 hylkäys taisteluväline-asiassa, Madridin lähetystömäärärahojen poistaminen, virkamiesten kalliinajan lisäyksen jakoperusteet, y. m.
Vaasalainen virkamieslähetystö, Sahlström, Berneri [tark. Bremer] ja eräs kolmas. Sahlström rupesi hävyttömäksi. Hän toi esiin m. m. seuraavia pistoksia ja väitteitä.
Puhui uhittelevassa äänilajissa; rupesi valittamaan kuinka mahdoton hänen on tulla toimeen 40,000 mkn määrärahalla ja elättää 5 lastaan. Ja rupesi vertaamaan asemaansa minun asemaani ilmeisesti tahtoen uskoa että minulla on suuremmat palkkatulot! Väitti ettei eduskunta ole yrittänytkään keksiä verotuloja tyydyttääkseen virkamiesten hätää, sekä, että eduskunta kyllä pitää huolen omista palkoistaan. Ja tätä Bremer säesti. Suutuin, sanoin että keskustelu tämän jälkeen on mahdotonta ja lähdin pois.
On tultu surkeaan alennustilaan. Ylimmät virkamiehet alentuvat ennen kerjäämään kuin alentamaan tilapäisesti elinvaatimuksiaan.
Meidän on nyt valittava: virkamiesvallan tai kansanvallan välillä. Olemme tulleet aikaan, jolloin virkavalta horjuu samoin kuin kapitalismikin.
’’Talonpojat’’ meidänkin keskuudessamme horjuvat. Kun lähetystöt puhuttelevat heitä, niin myönnyttelevät pehmeästi. Ryhmässä ovat toista mieltä. Kun minä sanon lähetystöille suoraan kantani, syy tulee minun selkääni. Antaisin kuitenkin mielelläni kaikille riittävästi – mutta mistä? Lisää veroa, tulliveroa, sanovat virkamiehet. Hm! Kun juuri oikeisto ja vasemmisto sen tekee mahdottomaksi.