Palatessani aamulla sain kuulla että minua oli yöllä etsitty. Läksin heti jälleen ulos, sanottuani Kertulle jäähyväiset. Tapasin 3 muuta edustajaa joiden kanssa vietimme päivän yhdessä ystävällisten ihmisten luona.
Tämän päivän viestit. Pietarista tuli eräs virkamies, joka kertoi koko Riihimäki – Pietarin radan olevan punakaartilaisten hallussa. Mannerheimilta sähkösanoma, että hän on edennyt Orivedelle asti!
Muutamia nuorukaisia mennyt illalla pois kaupungista, tänään kerrotaan niistä punakaartilaisten tavottaneen 4, jotkut kertovat että ne ammuttiin, toiset ettei.
Yöksi olen sijoittumassa nyt toiseen paikkaan kuin missä olen ollut päivän.
Kuulen tänään varmalta taholta että edustajia aijotaan pakoittaa kirjoittamaan sellaisen määräyksen alle, jolla käskettäisiin molemmat puolueet laskemaan aseensa. Sitä varten heitä jahdataan.
Ed. Mikkola ainakin kerrotaan tavoitetun. Sääli miestä!
Arvatenkin oli Kerttu luonani. Itki. Lapselle oli joku Elannon johtajatarakka (Artukka) kertonut: maalaisliittolaiset ovat isänmaan pettureita! Lohdutin lasta. Sellaiset puheet eivät itkua siedä eikä kyyneliä kannata. Hän oli sitä pitänyt isänmaan petturuutena, että me yritimme syksyllä etsiä sovittelua puolueiden kesken.
Istuin ja luen tässä ystäväni työhuoneessa ’’Oliver Cromvellia’’ – sisällä salissa on heillä vieraita ja siellä käy vilkas porina hetken politiikasta.
On hieman omituista olla näin takaa-ajettuna. Mutta ei niinkään omituista kun ennen otaksuin.
Tänään sähkötettiin kotiinpäin.
Valpas Hännisen kerrotaan näinä päivinä sanoneen: ’’Olen nyt 20 vuotta tehnyt työtä sosialidemokraattien hyväksi, nyt se yhdessä hetkessä hävitetään.’’
Tänään taasen vakuutetaan että Viaporissa on pidetty suuria sotaväen kokouksia, ja, että ne eivät sekaannu meidän asioihimme.
Punakaartilaisilla on 8-tunninkin työvuoroja. Eräs nuorukainen oli Suomettaren talossa uupunut vartioreissullaan niin että pyörtyi, muuan vanhempi mies häntä virvotteli. Liikuttavaa!
Hyvä Jumala kuinka väärä kuva noille nuorukaisille on tästä elämästä annettu!
Viereisessä huoneessa on hilpeä suruton rupatus korkeassa vauhdissa – mutta kotonani Laihialla on murhe, minun Kertullani on levoton huoli Hospizissa, miten Alli, miten Paavo voivat? Rakas Jla suo minun kerran vielä nähdä omiani; anna onnettoman kansamme saavuttaa rauha! Lopeta hirveä, erehdykseen perustuva verenvuodatus!
Voi enkö minä keksi rauhan keinoja?
Muuan sosialistiedustaja oli sanonut: Teidän maalaisliittolaisten politiikka on liian rehellistä.
Tänään julaistaan Työmiehessä ’’kansanvaltuutettujen’’ – jotka on valtuuttanut muutama sata helsinkiläistä ja punakaartilaista, ensimmäiset vallankumoukselliset lait. Mikä hämmästys! Niissä ei ole mitään sellaista jota ei eduskunta olisi jo valmistellut täysin laillista tietä voimaan saatettavaksi. Päin vastoin, m. m. torpparivapautus huonompi. Tämän kautta torppareista tehdään vain valtion torppareita, joiden vuokrat määrätään epämääräisten perusteiden mukaan.
Ja pappien palkkoja ei tarvitse maksaa. Se on erikoista! Sitäkö varten nyt sitten näiden tuhansien kansalaisten veri täytyy vuotaa!
Tämä kaikki on niin etsittyä. Eduskunnalta on kourallinen kapinoitsioita vienyt vallan, narrattujen nuorukaisten pistinten ja venäläisten avulla. Se on vallankaappaus ruminta lajia, eikä sillä ole kansanvaltaisen vallankumouksen kanssa mitään sukulaisuutta.