Aamulla Vaasassa. Palatessani päiväjunassa merkitsin Korsholman ja Tuovilan [Toby, kylä Mustasaaressa] välillä liuskakirjaani seuraavan: ”Mitä Jesus tarkoitti, sanoessaan rikkaalle nuorukaiselle: Myö tavaras ja lahjoita köyhille, seuraa sitten minua?”
Ajattelen tätä ohjetta annetuksi nyt juuri koko ihmiskunnalle, keisareille, kenraaleille, sotamiehille, naisille, miehille, porvareille, joiden elämä käy pinnistettynä ylellisyyden merkeissä vararikkoa kohti, sosialisteille jotka ajattelevat materialistisen kehityksen ja vain lainsäädännön pohjalla luoda uuden yhteiskunnan perustukset, uskovaisille jotka ovat eläneet samoissa himoissa kuin muutkin ja uneksivat autuutta, jonka muka Kristuksen kuolema on heille valmistanut, ilman että he ovat yrittäneetkään sitä ansaita! y.m.
Ajattelen nyt rikkiruhjovaa ihmiskuntaa, joka kaikilla kielillä huutaa:
– Jumala, surmaa vihollisemme, anna meille voitto!
Jumala ei kuule tätä huutoa, vaan pakottaa ihmiset taiteellisesti heräämään, voidakseen tuta ja ymmärtää elämän kauneutta huomaamaan pelastavan auringon, jota Jesus osoitti rikkaalle nuorukaiselle.:
– Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja lahjota hinta köyhille, seuraa sitten minua! Minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä. – – –
Eikö tämä juuri ole se, Kristuksen toisen tulemisen idea, aavistus, jota sisällyksettömäksi käynyt kristittyjen joukko odottaa ”taivaan pilvistä” tulevaksi ”suurella komeudella”? Viemään muka ”pyhiä”, heitä elämään taivaassa joutoelämää silläaikaan, kuin henkisesti ja ruumiillisesti köyhät, rujot ja rammat jäävät tänne edelleen kamppailemaan vaivassa! Tämä itsekäs odotus ei ole muuta kuin naivi uusinnos juutalaisten Messias-odotuksesta loistounelmineen. – –
Vaan siinä on Kristuksen toinen tuleminen: kapitalistiset, yksityisrikkauksia ja siitä aiheutuvia elämänarvoja arvossa pitävät käsitteet häviävät. Ihmiset ”myövät kaikki mitä heillä on nykyistä elämäntarkoitusta varten” ja antavat köyhille. Sijaan vaihtavat he uudet elämänarvot, jotka kaikki johtuvat Kristuksen elämänesimerkin seuraamisesta. Valitsevat Kristuksen ikeen. Huomaavat että se on sovelias. Aivan uusi elämänvirta käy väsyneitten sielujen läpi. Ihmiskunta seuraa Kristusta.
”Ja sitte tulee Jeesus”, sanoo eräs vasituisesti sitä odottava, mielikuvineen jo ”taivaan ilossa” elävä kristitty-tyyppi, vilpittömästi. Sillä hän ei muuta ymmärrä mahdolliseksi.
Todellisuudessa tapahtuu vain se muutos, että ihminen alkaa seurata opettaja-Kristusta. Sen sijaan kuin hän ennen seurasi vain vapahtaja-Kristusta.
Siinä olisi hyvä romaaniaihe, joko: ”Seuraa minua” tahi ”Kristuksen ies”. Suomen olojen mukaan käsiteltynä nykyisten maailman-tapahtumien valossa.
Ajatella se maksaa vaivan. Ihmiset kurottavat nykyään melkein aina vain vääriä elämänarvoja, utukuvia. Näistä elämänarvoista, niin maallisista kuin niistäkin joilla väitetään olevan ijäisyysarvoa, ilkkuu ja irvistelee vastaan kaikkialla valheenhengen pettävä naamari. Kaikkialla!
Sitä heräämistä, joka saisi sivistyskansat huomaamaan mikä pettävä utopia on vallanhimon kiihottava mielikuva! Samoin kalliin, ylellisen, paljon toisten ihmisten työnhedelmiä kysyvä elämänkäsitys. Näistä johtuu kaikki muu.
Nämä elämänkäsitykset ovat johtaneet siihen suurvaltojen sivistys- ja talouskäsitteiden vararikkoon, joka parhaillaan tapahtuu.