Valtioneuvostossa kysyi sisämin. Voss-Skrader: suostuuko hallitus siihen, että englantil. sotilaslähetystö saisi panna toimeen aamiaispäivälliset Seurahuoneella 2 helluntaipäivänä ja tarjota siellä mukanaan tuomiaan viinejä. Asetuin jyrkästi vastustamaan. Söderholm, Vennola ja pääministeri olisivat suostuneet. Minua kannattivat Soininen ja Kallio, osittain Ehrnroth vaikka eri syistä. Sisäministeri ilm. kieltäneensä.
Vaadin käsiteltäväksi virallisessa istunnossa. Sitten aijottiin Sosialiministeriö panna pienen väliajan jälkeen esittelemään asia. Kieltäysin. Sanoin että vaadin virallisen vireille panon ennen kuin suostun esittelemään.
Hermostunut mieliala.
Erään Mansénin nimitys ulkoministeriön sanomalehtiosaston johtajaksi. Kysymyksiini, onko mies Suomesta, osaako suomea, onko ollut sanomalehtimiehenä? Ei osattu vastata. Oli ollut 7 v Berlinissä.
Vaadin että toimeen on etsittävä suomalainen mies.
Vedettiin pois listalta.
Sosialistien ultimatum
Tanner on jättänyt Joukahaiselle seuraavan:

’’Sosialidemokraattinen ryhmä toivoo, että armahduskysymys tulee ratkaistuksi ennen kuin Hallitusmuoto ratkaistaan kolmannessa käsittelyssä.
Armahduskysymyksen kohtalo saattaa vaikuttaa ryhmän kantaan Hallitusmuodon hyväksymiseen nähden.
Käskystä: Tanner.”
Valtioneuvostossa sotatilajulistus Karjalan kannaksella. Sotaministeri esitti että muutamat pitäjäät julistetaan sotatilaan. Edellisessä keskustelussa olin huomauttanut, että se voisi vaikuttaa vahingollisesti Suomen lainahankintaan ulkomailla. Tähän oli, sotaministerin kysyessä Suomen Pankin johtaja Stenroth sanonut, että lainapuuhat eivät tällä kertaa ole sillä asteella että tämä vaikuttaisi siihen.
Tämä oli minusta merkillistä. Viime sunnuntaina Stenroth oli luonani ajamassa Mannerheimin presidentti-ehdokkuutta. Hän painoi tätä suorastaan hermostuneesti siksi, että lainahankinnat ulkomailla ovat nyt niin tärkeässä odotustilassa, että jos ei M. tule valituksi presidentiksi, on tila suorastaan toivoton.
Ja nyt ei sotakaan vaikeuta lainapuuhia!
Nyt huomaan, että Stenrothin vakoilu luonani tarkoitti vain selon saamista millä kannalla me olemme Mannerheimin vaalin suhteen.
Keskustelussa merkittiin, että rajalla viime yönä sattunut kahakka oli ollut suomalaisten punaisten toimeen panema. Epäiltiin vieläkin sotatilaan julistamista, mutta ei voitu ehdottomasti vastustaa vaan täytyi ratkaisu jäädä sotaministerin ja Valtionhoitajan asiaksi.
Englantilaisen kenraalin kemut.
Otettiin virallisessa istunnossa. Olin valmistautunut siihen, että enemmistö suostuu. Mutta Ehnroth, joka asian esitteli, tulikin kielteiseen tulokseen. Hän olisi käsittänyt tarjoiluoikeuden heillä olevan, jos hän tarjoisi kodissaan, mutta ei hotellissa. Söderholm, Ramsay, Castrén, olisivat luvan antaneet. Alkio, Voss-Skrader, Kallio, Hahl, Soininen, Vennola, Collan vastustivat.
Oli kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni! Olin jo valmistautunut tekemään kapinettikysymyksen.
[lehtileikkeet S. Sosialidemokraatista: ”Kieltolain voimaan astuminen” sekä ”Yhteiskuntamme kovaosaisten elämästä”]