Torstaina 8. Elokuuta

Puhemiesneuvostossa oli esillä 58 monarkistin anomus, että hallitus ryhtyisi valmisteleviin toimenpiteisiin kuningasvaalia varten. Ståhlberg ja minä vastustimme asian esittelyä eduskunnalle.
Anomuksen Valtionhoitajalle kansanäänestystä tarkoittavan esityksen antamista varten veimme Ståhlberg ja minä.
Uusia sähkösanomia. Kallio oli saanut Sivéniltä viime yönä seuraavan sähkösanoman, joka oli osoitettu minulle.
’’Monarkia ehdottomasti ja heti toimeen pantava. Lähempi perustelu tämän päiväisessä rauhan komission sähkösanomassa Stenrothille.’’
Senaattori Stenroth toi puhemies neuvostoon tänään seuraavan sähkösanoman.
’’Venäläiset kieltäytyvät hyväksymästä meidän vaatimuksiamme Itä-Karjalan suhteen ilman vastaavaa Suomen alueen luovutusta. Kieltäytyvät samaten hyväksymästä meidän korvausvaatimuksiamme vapautustaistelujen aiheuttamien sotavahinkojen johdosta, vaativat maksuja linnoituksista ja valloitetusta sotasaaliista, vaativat Suomen osanottoa Venäjän maailmansodan kustannuksiin. Meidän vaatimuksemme mahdottomat ajaa läpi ilman Saksan kannatusta. Vahvistamme meidän aikaisemman tiedonantomme, että Saksan kannatus on saavutettavissa ainoastaan ehdolla että monarkia heti toimeen pannaan.’’
Kallio kertoi senaatissa harkitun erokysymystä. Mutta jääty odottamaan kuningasvaali-asian ratkaisua 1772 v. hallitusmuodon mukaan.
Sotilaat olleet estetyt huoneistaan liikkumasta sunnuntaista keskiviikko-iltaan. Erittäin suomalaiset. Helsingin ruotsalaisen prikadin (Suomen ruotsalaisia), sotilaita vartioina! Sotilaissa vallalla suuri suuttumus.
Saksalaista sotilasdiktaturia kertoi Kallio hallituksessa eilen illalla kovin ’’pelätyn’’.
Nuorsuomalaiset tuntuvat ja näyttävät hyvin lyödyiltä. Häpeällisesti pettivät joukot johtajansa. Yleensä arvellaan, että tämä tapaus oli tuon puolueen surma. Ainakin he menettävät Ståhlbergin johtajanaan, sillä hän kuuluu aikovan pyytää eroaan eduskunnan jäsenyydestä. Eikä varmaankaan tule enää tänne ikävä.
Senaatti ei ajattelekaan erota!
Senaatti oli tänä aamuna käsitellyt kysymystä erosta. Mutta kenelläkään ei ollut halua, vaikka muodollisesti sitä pidettiin puheena. Kallio heitä kiusaili. Paasikivi kysyi viimeiseksi Artturi Castrénilta:
– Senaattori A. Castrén ei ole vielä sanonut mielipidettään?
Castrén:
– En minä ole pahakseni pannut sitä eilistä päätöstä.
Naurua!
Tällainen oli siis sen kamalan painostuksen perussyy, jolla meitä oli koko kesä, ja varsinkin nämä päivät painostettu kuningasvaltaa hyväksymään. Hallitus oli uhannut erota, ellei hallitusmuotoa hyväksytä. Nyt sitä ei ole hyväksytty ja hallitus kuitenkin jää!
Nuorsuomalaiset luopuivat tasavaltalaiselta kannaltaan sen vuoksi, että hallitus uhkasi erota, eikä ollut varmassa tiedossa sijaan menijöitä.
Ja eropelottelu oli vain manoveriä monarkian hyväksi.
Kalliolle sanoin, että logiikka vaati hänen ja Pehkosen eroa nyt heti.
Nuorsuomalaisen ryhmän arvo on omien puoluelaistensa silmissä lopussa. Nyt monarkisti-lehdet heitä kehuvat. Mutta ne täytyy tuntua hautausvirsiltä, ne kehumiset.
Meidän ryhmällämme on tänään ollut hyvin hyvä omatunto.
Kuninkaan vaalia valmistava perustuslakivaliokunnan mietintö on tänään tehty.
Se vie aseman pois laillisilta raiteilta aavistamattomille. Pelkään. Kirjoitin Ilkkaan jo rauhoituskirjoituksen.
Miten nyt selviytyä eteenpäin? Siveellinen suuri voitto on meillä. Miten sitä käyttää.
Jos tulee hallitukselta uusi, kansanvalt. esitys hallitusmuodoksi, ajattelisin järjestää niin, että
1. ryhmä ensin harkitsisi, onko mitään mahdollisuuksia sen jälkeen kuin kuninkaan vaali on toimitettu, ajatellakaan tasavaltaa?
2. Jos tämä ei ole mahdollista, eikö silloin ole ajateltava sitä mahdollisuutta, että me ottaisimme vakavasti kiinni uuden monarkistisen hallitusmuodon kansanvaltaistuttamiseen?
3. Kehoittaisimme joka pitäjäässä pitämään maalaisliittolaisten valitsijain kokoukset ja antamaan niissä selvät vastaukset siihen, saako ryhmä ryhtyä monarkistista hallitusmuotoa käsittelemään ja hyväksymään, jos saa sen osittainkin tyydyttäväksi?
Tämä olisi ainoa keino saada ainakin meille tilaisuuuden vedota valitsioihimme.
Kuninkaan vaalikysymys on sellainen asia, josta on vaikea päättää: onko oltava vastaan äänestämässä vai pysyttävä pois koko tilaisuudesta. Nykyään on ryhmämme sillä kannalla, että siitä on kokonaan pysyttävä pois.
Saksalaista diktaturia kuuluu senaatti vahvasti pelkäävän.
Mutta minä käsitän, että jos se tulee, se ei tule sen vuoksi, ettei meillä ole monarkia, vaan sen vuoksi, että hallitus ei kykene hallitsemaan asemaa eikä täyttämään tehtäviään.
Asema maassa on nyt kamalan sekasortoinen. Maalaisliittolaisten velvollisuus on ruveta nyt vaikuttamaan kansaan: järjestyksen, lainkuuliaisuuden ja yhteishengen kasvattamiseksi ja toteuttamiseksi.
Maalaisliitto ja nuorisoseurat ovat ainoat jotka tässä suhteessa kykenevät jotain aikaansaamaan.