Tänä aamuna lähti Kerttu Karkkuun puutarhakouluun. Alli matkusti samalla Helsinkiin. Kerttu meni suuren innostuksen kannattamana. Siunaan hänen matkaansa. Joskopahan hän löytäisi työstä maan kera sen elämän sisällön, jonka ihmisen pitää löytää työstä, josta tulee elämäntyö. Kerttu on syvä luonne. Kun hän vain pääsee maahengen vaikutuspiiriin, luulen varmuudella ettei hän ikävöi sieltä pois. Alli on saanut jo siitä kosketusta. En ole havainnut hänen kertaakaan väsymyksellä puhuvan ammatistaan, vaan aina innostuksella. Merkillistä on ollut havaita, miten hänen tarmonsa ja itseluottamuksensa on kasvanut. Hänen häjynkurisuuteen asti tulinen luonteensa on perintöä isän ja äidin puolelta. Mutta tänä talvena on ollut ilo nähdä, miten hän koettaa sitä hillitä. Tunnen omista vaikeista kokemuksistani nuo kamppailut.
Ajattelen heitä molempia: olenko kyennyt kasvattamaan heitä niin, että he itsekas-vatus-ikään nyt tultuaan ja joutuessaan maail-man-kouluun pysyvät siveellisesti pystössä ja tulevat toimeen? Tähän on aikaista vastata, mutta minulla on se tunto, että he koko lailla älyävät elämän tarkoitusta ja että he omistavat myöskin tarmoa sitä toteuttaa. Kerttua tukeaa hänen tyyneytensä, niin toivon. Alli on tulinen ja hehkuva, mutta hän on ensitulten koetukset voitollisesti kestänyt …
Toivon.
Tänään on todella kevät alkanut. Sataa vettä runsaasti.
Kevät tulee!
Olin aamupäivällä kaupungissa.