Olen nukkunut hyvin. Mitä on tämä vuosi mukanaan tuova? Joko rauhan ja vapautta? Vai vieläkö verta ja kyyneleitä? Kaikki on salattua. Aavistukseni ei nyt sano mitään. Mutta pelkään, että kärsimysten aika ei ole lopussa.”Uusi sivistys’’. Ei ole perinnöllistä elämän mukavuutta ilman perinnöllistä orjuutta’’ sanoo Rathenau. Ja se on totta. Palvelevia mökin ja torpan lapsia polvesta polveen, hallitsevia talollisia – ja virkamies- ja kauppias-sukuja polvesta polveen. Siinä on ihmiskunnan onnellistumisen este, sääty ja luokkarajan pysymisen varma syy.
Ja entäs sosialidemokraattinen sivistys: Se ei ole muuta, kuin johtopäätös porvarillisesta sivistyksestä, jossa sen paheet ovat toteutetut aatteen nimessä.
Laihian nuorisoseuran iltamassa kävin puhumassa. Ja nuoruudenrakkauteni taasen heräsi. Näin siinä 400–500 -henkisen nuorisojoukon, joka nuorisoseurankin puolesta näyttää aivan kokonaan lyötävän laimiin. Ja mikä vaikutustilaisuus siinä nyt olisi! Siellä on työväentalon nuorisokin kokonaan. Eivätkä ne ole niin villejä. Päin vastoin sangen siivoja olosuhteisiin nähden. Jos nyt olisi nuorisoseura oikeassa työkunnossa, minkä sadon tuo pelto antaisikaan! Mutta minäkin raukka olen kytkettynä valtiopäivätyöhön parhaan työajan. Jos saisin olla vuoden näiden kanssa, olen varma että tästä seurasta tulisi jotain!
Seinäjoella puhuin: Vuositili itsemme, kansallisuutemme ja Jlan kanssa. – Nykyinen nuorisoseurapelto, sen kevätaika. – Uudet viljelystavat. – Vanha ja uusi työväki. – Historian odotus. – Itsiemme tyydytys. – Uudet aatteet. Uudet elämäntekijät. – Nuorisoseurojen kasvatuksellinen suojeluskuntatehtävä.