Aurinko näkyy. Ilma on selkeä ja kuulas, ei kylmä. Puissa ei ole huurretta. Näin unia yöllä. M.m: olin liikkuvinani suuressa huoneistossa jossa oli paljon avaroita saleja, korkkimatot lattioissa. Lattiat olivat hieman aaltoavat, toisesta kohti korkeammalla, toisesta hieman painuneet. Mutta ne eivät yhtään notkuneet.
Ajoimme Perälän kanssa moottoripyörällä. Lähdettäessä hänen pyöränsä alkoi liikkua tottelematta ohjausta. Ajoi poikittain minun eteeni, pelkäsin tapaturmaa, mutta ohi hän pääsi, eikä minullekaan mitään sattunut.
Jos oisin pieni lintu
ja laulaa osaisin,
mä laulun lauleleisin
mi kuuluis taivaisiin!
Mutta nyt oon vanhus kohta
ja eloni iltaan käy,
tuoll’ taivasten ranta hohtaa
ja ijäisyys heijastaa.
Puheaihe tänään Laihian nuorisoliitolle
Kuinkahan moni nuorista lie tullut ajatelleeksi kuinka suuria toiveita hänen kehtonsa vieressä on hiljaisessa mielessä elänyt?
Kuinka suuria itsekieltäytymyksiä, kärsimyksiä ja suruja on heidän vuoksensa kannettu.
Voiman on antanut toivo.
Mitä on tämä emon rakkaus? Osaatteko joku sen selittää? Onko teissä jotain, joka vastaisi sitä?
Nuori ihminen ei sitä tunne.
Se on luonnonvaisto.
Jokainen teistä voi tulla kokonaisen suvun kantaäidiksi tai isäksi.
Tavat, tottumukset, intohimot – ne ovat perinnöllisiä.
Rakkaus ja huoli tulevista sukupolvista, sekä – omien toiveiden lapsissa toteutumisesta, velvoittaa nuoria.
Tulin maininneeksi sanan intohimo.
Kerran kirjoitti muuan kirjailija:
”Kun intohimo valtaa ihmisen, seuraa järki itkien hänen perässään ja varottaa onnettomuudesta. Mutta niin pian kun ihminen pysähtyy, niin pian kuin hän sanoo itselleen:
”Se on totta, minä olen hullu,
mihin olenkaan menossa,”
huutaa intohimo vastaan:
”Pitääkö minun sitte kuolla?”
Taistelussa intohimojen kanssa on todellakin kysymys elämästä ja kuolemasta.
Tunteeko täällä joku omasta kokemuksestaan tätä taistelua?
Esim. Rakkauden intohimo
” Vihan intohimo
” Ahneuden intohimo
(nuorille harvin.)
” Nautinnon intohimo.
Se on sukupolvien taistelua.
Jokainen nuori pariskunta on uusi Aadam ja uusi Eeva.
Tänä aikana ovat intohimot päässeet uuteen elämään. Taistelu niitä vastaan on heikontunut.
Ihmiset huvittelevat niillä.
Varokaa! Kukin voi ne saada vastaansa omien lastensa kiittämättömyytenä.
Olimme Annin kanssa Jakkulassa. Lumipyry. Mutta matka silti hauska. Puhuin siellä. Sama mies, joku Kulmala, kyyditsi takaisinkin. Matkalla mies sanoi:
”Jos minä tiesin, että näin paha ilma tulee, en olisi tänne lähtenyt.”
Niinpä niin. Mutta puhujan tietysti oli lähdettävä.
Ennen Jakkulan matkaa olimme Annin kanssa rovastilla. Siellä ei ollut ketään muita. Käynti oli hauska.