Taas alkaa siis uusi vuosi. Mitä kohtaloita se kätkeekään kohdussaan Suomen kansalle ja valtiolle, ihmiskunnalle myös? Ja mitä kohtaloita perheelleni ja itselleni? Kulunut vuosi oli rauhallisuuteen palaamista Suomen kansalle. Maalaisliitolle ja kansanvallalle oli se siitä merkillinen, että maa ei voinut päästä hallituspulastaan ilman, ettei ylönkatsotuin puolue ottanut hallitusedesvastuuta. Ne jotka vielä äsken, muutama vuosi takaperin, eivät tunnustaneet maalaisliittoa eikä talonpoikia muuksi kuin häviäväksi moukkalaumaksi, ne, jotka jakoivat jo keskenään maailmanvallan: porvarit ja sosialistit, ne ovat nyt saaneet kokea, että he eivät kykene hallitsemaan maata, vaan että sen täytyy tehdä talonpojan. Talonpoika nousee vanhalta kantajuureltaan, sosialistit ja porvarit kukistuvat kun olisi pakko johtaa sovintoon ja rauhaan.
Sitä maailmanhistoriallista tapausta, että talonpoika koko Europassa on nyt ensikerran hallituksen etunenässä, eivät vain itse talonpojatkaan näy ymmärtävän oikein arvioida. Ne pommittavat hallitusta aivan kuin vastustajaansa virkamiesmiljoonista! Tuiki pieni asia suurten tapausten rinnalla! Mutta kyllä minä sen heille vielä valaisen.
Minulle henkilökohtaisesti oli kulunut vuosi rikas. Täyttäessäni 60 vuotta, saavutin sen asteen, jolloin katsoin asiakseni jättää edustajatoimi nuoremmille. Se onnistui. Suuri toiveeni täyttyi. Ja minä uskon että alkuhankaluuksien ohi päästyä, ryhmä käy eteenpäin aivan yhtä hyvin ilman minua.
Kansalaiseni ottivat 60-vuotispäiväni liijan suurena tapauksena. Ei se, ei minun merkitykseni niin suuri ole! Olen vain ”tavallinen mies,” joka ei ole poikkeuksellinen muussa kuin kenties siinä, että olen koettanut täyttää sen minkä elämä kullakin hetkellä asetti velvollisuudekseni. Merkillisin ja mieluisin kansalaisten myötätunnon ajoituksista oli se, että ne lahjoittivat minulle talon! Se oli suuremmoinen yllätys – katsoen siihen kuinka vaikeasti tällaiseen tarkoitukseen ovat varat talonpojilta saatavissa. Mutta sempä vuoksi minä en laskekaan tämän lahjan taloudellista arvoa, vaan sen tarkoituksellisen ja siveellisen arvon, aatearvon. Se on tunnustus siitä, että heidän sieluissaan elää jo itsetietoisuuteen heräämisen etu, se, mistä tulee kasvamaan uuden aikakauden puu jonka oksilta päivänkehrä paistaa ja kuu kumottaa.
Minä nautin tästä kodista, jonka kansalaisteni rakkaus on minulle hankkinut.
Tunnen yhtä myötään ruumiillisesti ja henkisesti voimistuvani. Kunhan vain saisin nyt aikaa lehdeltä niin paljo, että saisin vielä yrittää kirjallistakin työtä!
Jumala siunatkoon alkavana vuotena isänmaatani, kansaani, hallitusta ja eduskuntaa! Hän siunatkoon lapsiani, kutakin erikseen, löytämään oikeat elämänvaellustiet, saamaan valaistusta ja päämääriä. Jumala siunatkoon rakasta, kultaista vaimoani kaikessa! Anna Herra meidän vielä olla yhdessä. Siunaa ja helpota Mimmiraukan raskasta kohtaloa, anna palvelijallemme kärsivällisyyttä. Siunaa ja suojele minun rakasta veljeäni ja hänen perhettään. Siunaa edesmenneitten omaisteni sieluja, ystäviäni, omaisteni sieluja, ystäviäni ja heidän omiansa. Ja vihdoin, siunaa Herra minua, anna minulle voimia täyttää velvollisuuteni!