Uudenvuodenp. 1920
Saavun aamulla kotiin. Pyryilma. Tulimme Lj.ven kanssa samassa kupeassa. Illalla olimme koko joukolla iltamassa. Puhuin nuorisolle sydämestä, ahkeruudesta ja säästäväisyydestä.
Täällä kotona on niin tyyntä ja hiljaista.
Reuna- y. m. valtojen kongressi Suomeen. Asia oli lopullisen käsittelyn alaisena Presidentin esittelyssä 30 p jouluk.
Siinä periaatteessa päätettiin että kongressi kutsutaan Helsinkiin helmikuulla. Minä puolsin sitä, että Suomi kutsuisi ja ottaisi johtoaseman. Kahelin vastusti tätä. Presidentti ja Holsti kallistuivat Kahelinin suuntaan. Pääministeri oli aikaisemmin kokonaan minun kannallani, mutta ei nyt sanonut varmaa. Keskustelusta merkitsin muistiin:
Holsti esitteli että kongressin kutsuminen periaatteessa päätettiin että kokous kutsutaan Helsinkiin. Myöhemmin päätetään kuka kutsuu ja milloin. – Alkio: Suomen tulee olla kutsujana saadakseen johtoaseman. Reunavallat katsovat meihin ylöspäin. Ne odottavat meiltä johtoa. Suomen on pidettävä tämä mielessään.
Kahelin vastusti sitä että Suomi esiintyisi kutsujana.
Vennola. Katsoi että, kun Puola ei vielä ole päättänyt tulla mukaan, olisi tehtävä vain periaatteellinen päätös. Puola epää Liettuan kutsumista.
Holsti puolsi edelleen vain periaatteellista päätöstä. Puola on tänään tehnyt päätöksen josta odotetaan tietoa pian. Ulkoministerille olisi annettava lupa stiliseerata kokoonkutsumispäätös myöhemmin, esim. siten, että ’’Suomi on saanut toimekseen’’ niiltä ja niiltä valloilta.
Kahelin tahtoi stilisoida niin että Suomelta on pyydetty konferenssin kokoonkutsumista ja tähän nähden Suomi kutsuu; myös että Suomi ottaa itse osaa konferenssiin.
Alkio suostui tällaiseen päätökseen. Mutta ellei Liettua saa Puolan esteen vuoksi kutsua, ei kutsuta ollenkaan. Suomen on myöhemmin painostettava Valko-Venäjän kutsumista.
Vennola yhtyi Alkioon.
Kallio yhtyi oikeusministeriin, (Tietysti!) koska sanoi luulevansa sen sisältävän myöskin samaa kuin Alkion lausuma. (Kalliolla on se omituinen heikkous, että hän ei juuri ihmeeksikään voi koskaan yhtyä omain miesten mielipiteisiin, vaan mieluimmin aina, milloin ei hän saivartaen koeta löytää jotain omaa ehdotusta, yhtyy sitten lähimmin ääriryhmiin oikeistolaisiin, usein juuri Kaheliniin.)