Aamulla läksimme Lohen kanssa Köklaxiin valtioneuvos Aug. Ramsayn tilalle. Sepä maksoi vaivan! Hän on ostanut vanhan sukutilansa v. 1914 rakentanut ja viljellyt sen nyt niin, että moista järjestystä en ole nähnyt missään. Käytiin koko talo ympäri ja päärakennus kellarista kattoon saakka. Sisustus antiikkia, yksinkertaista ja hienoa. Hänen 92-vuotias äitinsä vielä elää. Viime vuotena on hän mennyt uusiin naimisiin ikätoverinsa, hyvin herttaisen naisen kanssa. Siinä talossa sai nähdä mitä toimella ja rahalla saa aikaan. Esim. työväen asunnot, 2 perhettä aina samassa rakennuksessa, puutarhoineen, kaikkineen, niin somaa että varmaan lukemattomat pienviljelijät saavat kadehtia! Kirjoitin hänen päiväkirjaansa jotain tähän tapaan: ”Olen nähnyt talon, missä työ, pääoma ja kulttuuri sulavat hyvään sopusointuun josta nousee Jumalan siunaus.” Minusta todella tuntui sellaiselta. Palatessamme satoi taivaan täydeltä. On koleata, mutta sade tuo kevättä!
Paavo oli ollut täällä. Tuli uudestaan. Ei mitään erityistä.
Yritin soittaa kotiin, mutta en päässyt.
Minussa herää niin polttava halu laittaa perheelleni ja itselleni hyvä hauska koti – nyt kun joudan sitäkin ajatella. Kunhan vain saisin läheltä maata! Mutta kun ei saa.
Miksi minulla pitää olla se vastus, etten saa maata? Pitääkö minun myydä taloni ja etsiä uusi paikka?
Kaiketi se selvenee!